Pyysin kahvia, sain postauksen

Ilmaisten kakkukahvien houkuttelemina ja hienoisen uteliaisuuden ajamina osallistuimme ystäväni kanssa kaupungin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan. Vaikka kieltämättä hieman erotuimme 200 veteraanin joukosta, ei päätös ollut ollenkaan huono, sillä...

• ... joskus on ihanaa saada tuntea itsensä arvokkaaksi ja hienostuneeksi, ja ansiomerkkien kilistessä ympärillä se kävi hyvin helposti.
  
  

• ... hienostunut vieras ei voi valua pitkin penkkiä ja räplätä puhelintaan, joten puheiden kuunteleminen selkä suorana oli ainoa vaihtoehto: ja kuulkaa, joskus se ihan kannattaa! Juhlan pääpuheen aihe oli voimavarat. Niin kuin kiinnostuneen kuulijan kuuluukin, aloin miettiä omia voimavarojani, inspiraation lähteitä, tukipilareitani. Viime aikoina niitä ovat olleet ystävät kaukana ja vierellä, perhe puhelimen päässä ja joulukuulle kääntyvä kalenterin sivu. Tulevien päivien kohdille on kirjoitettu ihania asioita kuten "LOMA ALKAA!!!", "kauneimmat joululaulut klo 19" ja "muutto". Erityisesti jälkimmäistä maltan hädin tuskin odottaa! Saan viimein oman keittiön, mitä näitä elokuisia kuvia katsellessani tajusin todella kaivanneeni.
  
  

• ... sain jonkinlaisen tekosyyn tehdä vielä yhden postauksen, jonka kuvat ovat ikivanhoja.
  

• ...ainoina alle eläkeiän olevina naisvieraina varmasti pelastimme narikassa palvelleiden inttipoikien itsenäisyyspäivän.

Oho, tämä kuvahan melkein voisi sopia tähän vuodenaikaan!

Ehdottomasti siis paikalla töissä olleen tutun " mitä vitsiä te täällä teette"- katseen arvoista.

Älä hyppää vielä!

Kun pihalla on liikaa lunta lokakuussa, työt kasaantuvat, kuntoilu ei kiinnosta ja juuri ostetut talvisaappaat vuotavat sittenkin pohjasta, kannattaa mennä tänne.

Sen jälkeen maailmassa ei voi masentaa enää mikään.

kuvat: mymilktoof.blogspot.com

Leivoksia 4,95/kg

Muutama viikko sitten vietettiin yliopistomme vuosijuhlaa: oli upeita pukuja, pitkiä menuja ja monimutkaisia perinteitä. Muutaman korttelin päässä tunnelmallisessa yksiössä pidettiin kuitenkin vielä paremmat kemut. Varjovuosijuhlissamme tarjottiin lähes käsintehtyjä leivoksia ja tiukan (hinta)seulan kautta valittuja coktailpaloja. Pukukoodi oli selkeä mutta samalla melko salliva, ja sisään käveltiin pitkin punaista mattoa. Boolista perittiin sen verran kohtuullinen maksu, ettei Ikea- lappua matossa jääty kummemmin katselemaan.

(tervehdys joikuen!)

Huh huh, terveisiä Lapista! Bloggarilta on mennyt niin paljon energiaa lumessa rämpimiseen (lue: kaupungilla haahuiluun) ja joikumisen opetteluun (kavereiden kanssa käkättämiseen), että blogi on saanut olla taas hetken (järkyttävän kauan, hävettää) hurraamatta.

Opiskeluiden aloittelun (kahviloissa hengaamisen) ja uuden kaupungin nähtävyyksiin (iltaelämään) tutustumisen lomassa olen kyllä kannellut kameraa mukanani ahkerasti (kaksi kertaa), mutta jykevä järkkäri mahtuu vähän huonosti koulureppuun (käsilaukkuun). Kaiken lisäksi muistikortinlukijani jäi poron tallomaksi (istuin sen päälle tuolilla), ja lopuksi muistikortti itse tippui hankeen (teemukiin.)

Mutta tällästä tää on on täällä napapiirillä! Koulu (kyllä, koulu) on oikeasti tosi mielenkiintoista, ja tuntuu uskomattomalta, että saa käydä yliopistoa, jonka kirjastoon tilataan mieletön valikoima muotilehtiä, ja jossa on oma varastohuone mallinukeille. Oppikirjoja ei ole, paitsi sellaisia missä vilisee kuoseja ja kankaita. Välillä piirtolevyn edessä istuessa otsalle nousee luomistuskan aiheuttama hiki, mutta onneksi tuntureilta puhaltavat tuulet kuivaavat senkin.

Hyvempi päivä (ja ostos)

Viime viikolla syötiin brunssia, kilisteltiin uusia laseja, makoiltiin sohvilla iltapäivään ja sanottiin monta kertaa että mä en kestä, mulle tulee teitä kauhea ikävä, millonkohan taas tavataan. Syötiin lettuja ja katsottin toisten kasvoja varastoon.

Ei viitsitty antaa edes töiden pilata hyvin alkanutta päivää, vaan lähdettiin porukalla huvipuistoon: yksi istumaan peilisalin aulaan ja tarkastamaan rannekkeita, loput ihmettelemään miten sitä lapsena selvisi kokonaisesta Lintsi-päivästä oksentamatta. Unelmoin etukäteen saavani kivoja kuvia ja pystyväni poseeraamaan hempeänvärinen hattara kädessä, mutta päädyttiinkin kyyhöttämään vähän huonovointisina makkaraperunoiden kanssa penkille ja päivittelemään nykyajan nuoria .

Ennen huvipuistohurjastelua piipahdettiin kuitenkin tyylikkäässä kaupassa sisäpihalla, ja ostettiin jotain, jolla selviää syksystä. Koska edessä on muutto selvästi ankarimmille leveyspiireille, annoin itselleni luvan sijoittaa.


Kassin sisällöstä kuitenkin tarkemmin vasta ensi kerralla! Tämä terttu on nimittäin jo aika nuupahtanut, ja huomenna on vielä töitä (jotta nyt saan sitten sen sijoituksen kustannettua). Voikaa hyvin kaikki kolmetoista kaunista lukijaani!

Urajuhlija

(kuvat oncewed.com)

Olen usein miettinyt, miten mieletöntä olisi järjestää työkseen juhlia- valita kukkia, kuorruttaa kakkuja, suunnitella kattauksia, puhaltaa ilmapalloja. Ja tietysti kuunnella hämmästyneiden vieraiden ylistyksiä sekä juoda jäljelle jäänyttä skumppaa mehulasista ja syödä leivoksia suoraan tarjottimelta siinä vaiheessa iltaa, kun kynttilät ovat jo palaneet lyhyiksi ja valtaosa juhlijoista väsähtänyt.

Ehkä sitten, kun olen valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi, perustanut kahvilan, kirjoittanut hyvän keittokirjan, päässyt vierailevaksi kolumnistiksi, lopettanut kynsien pureskelun, luopunut eineksistä...

Eläviä ja kuolleita

Joku jo kyseli tuolla että ollaanko sitä enää hengissä ollenkaan. Kyllä ollaan- pulssi tuntuu ja henki kulkee, vaikka tämä kesä on säiden ja töiden puolesta kuntoa kovasti koetellutkin. Helteisiin ja kesätöihin vetoaminen taitaa olla aika säälittävää kun samat riesat ovat piinanneet koko Suomen nuorisoa, muttakun... no, mennääs eteenpäin.

Niinä muutamina hetkinä, kun en ole maannut sohvalla ja valittanut kuumuudesta, olen koittanut vähän järkkäillä syksyn muuttoa. Mummilta saatu ja keltaiseksi spreijattu kahvinkeitin toivottavasti piristää niinäkin aamuina, kun opiskelijan budjetti ei riitä itse kahviin. Näppärää!

Piristävää keitintäni koitin epätoivoisesti tuijottaa tänäänkin, kun tietokoneeni, jonka äkillisestä sairaskohtauksesta ruikutin viime keväänä, viimein palautui huollosta. Kone kesti kotiolosuhteita noin 20 minuuttia, jonka jälkeen se vaipui takaisin ties minkä rajan taakse. Joudun siis palaamaan huomenna takaisin korjaajan luokse, joka jo tänään kertoi aika voipuneen näköisenä, että "sulta löytyi täältä 49 vakoiluohjelmaan, mites toi tietoturva?".

Tai ehkä sittenkin etsin uuden huoltopaikan, jonne vien huomenna siskoni vanhan koneen, se ei sitten tajuu tietsikoista mitään. Ja joo, noi kynsilakkajäljet näytössä tuli just siltä!

It was a celebration!

Kiirettä, kakkua, kipeitä jalkoja, korkokenkiä, kukkakauppojen pakkauspaperia ja kirjekuoria- ja sitten viimeisetkin vieraat olivat eteisessä, juhlat ohi ja jääkaapissa jämiä vuodeksi eteenpäin.

Menoa ja meininkiä on viimeaikoina riittänyt muutenkin: vatkaamisen, hankaamisen, mankeloinnin ja tamppaamisen taustalla on soinut koko ajan pääsykoerumba. Täällä kesä on vielä vähän kahden vaiheilla, että viitsisko jo asettua aloilleen, joten taidan antaa aivoille pienen paussin, ottaa lautasellisen leftoverseja ja mennä maanittelemaan suvea kiikkerään baden-badeniin puutarhaan.

Koulukuvia

Viime aikoina olen milloin raahannut kavereita ja kameraa ympäri kaupunkia, milloin raivannut olkkarista kaikki kalusteet erään ennakkotehtävän tekoa varten. On haaste luoda vakuuttavia lavasteita pöytäliinoista ja päiväpeitoista, ja välillä muuten onnistuneessa kuvassa pilkottaa harmittavasti lampun johto tai ruttuinen matto.

Kavereista on kuitenkin sukeutunut ihania malleja! Parempi olla paljastamatta mitään nimiä, jottei Anne ja Saimi käy nappaamassa niitä.

What would Sheena wear?

Vuosi sitten Sheena-niminen nero New Yorkista aloitti ihan uudenlaisen projektin: suunnitelmana oli pitää samanlaista mekkoa 365 päivää putkeen, mutta asustaa se aina eri tavalla. Ja tapojahan löytyi! Sheenan ajatus ei kuitenkaan ollut ainoastaan argumentoida kertakäyttökulttuuria vastaan, vaan myös tehdä jotain konkreettista hyvää. Vuodessa The Uniform Project keräsikin tarpeeksi rahaa lähettääkseen yli 200 intialaista lasta kouluun.

Sheena sai tosiaan muutama päivä sitten urakkansa päätökseen, mutta lisää kuulemma on luvassa. Siksi suosittelenkin kaikkia kurkkaamaan tänne! Osoiteessa voi päivitellä neidin asuvalintoja mutta myös matkan aikana sattuneita tapauksia- vuoteen mahtui nimittäin huivien, pantojen, korujen, kravattien ja hattujen lisäksi myös reilusti draamaa.

Töissä taisi olla "casual friday"!

Muuttumisleikki

Ostettiin kaverin kanssa säkillinen vanhoja silmalaseja. Voidaan esiintyä joko kissanaisina tai Arvi Lindeinä, fiiliksestä riippuen. Kätevää!

Älä häiritse, mestari työssä

Viime aikoina olen sotkenut enemmän kuin koskaan, kiukutellut kuin turhamainen taiteilija ja vedonnut äkilliseen inspiraatioon aina kun on käsketty siivoamaan. Vaikka haahuilen päivät vanhassa yöpaidassa, koko kroppa huulia myöten vesiväritahroissa ja tukka aivan ennennäkemättöman kauheana, on ennakkotehtävien vääntäminen kivaa: Piirrän yöt kuunnellen outoa musiikkia ja kuvitellen olevani suurikin artisti, ja skippaan kuntosalin jottei herkkä luomistunnelma vaan häiriinny.

Vähän jo harmittaa, että pian on pakko taas pukeutua ja pestä hampaat.

Kalorin paluu

Seuraavaksi lypsän lehmät, sanoi emäntä.

Hei, nyt leivotaan!

Tänään ohjelmassamme on luvassa jo tammikuussa nähdyt rusettimuffinit. Helppoa ja hyvää!

Leivontahan on tunnetusti mitä suurimissa määrin välineurheilua. Ihan ensin kannattaakin tarkistaa, että varastoista löytyy kaikki tarvittava. Kriittisten osien kuten kukkavuokien ja nomparellien jälkeen suosittelen, että tarkistatte löytyykö kaapeista myös mm. jauhoja ja sokeria. Sitten vain edetään seuraavan suunnitelman mukaan:

Suklaamuffinit, 12 kpl

150 g tummaa suklaata
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa/kermaa

Leikkaa suurin osa suklaasta pieniksi paloiksi, mutta säästä loput myöhemmäksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Allergiset tai maitokaupasta myöhästyneet voivat käyttää aivan hyvin myös kahvia. Lisää lopuksi suklaapalat.

Alussa säästetystä suklaasta saadaan muffineihin herkulliset sydämet: Laita jokaiseen muffinivuokaan hieman taikinaa, paina keskelle suklaapala ja peitä se lopulla taikinalla. Sisusta mehevöittämään voi käyttää mieltymysten mukaan myös muita karkkeja, toffee ja vaahtokarkit toimivat ainakin.

Sitten tuikataan muffinipelti 225-asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi ja haalitaan kasaan mahdollisen kuorrutuksen ainekset. Tänään suklaakaunokit päällystettiin tuorejuustolla, joka oli vatkattu kuohkeaksi sokerin, vaniljasokerin ja sitruunamehun kanssa. Aiemman merkinnän muffinsien kuorrutus oli sen sijaan tehty sekoittamalla kermavaahtoon sulaa suklaata, antamalla seoksen jäähtyä ja vatkaamalla se sitten sähkövatkaimella. Älä kuitenkaan hoppuile, vaan anna muffinien jäähtyä ennen kuorruttamista.

Lopuksi jäljellä on enää lopputuloksen kriittinen arviointi ja testaaminen. Kuten tiedetään, tieteellisen tutkimuksen edelletys on riittävä toisto, joten santsaaminen on suotavaa. Parhaiten tälläiset testit onnistuvat kaveriporukalla, ja jos tulos ei jostain syystä miellytä, ei auta muu kuin uusia koe.

Pinkit mulle, liilat sulle

Seuraavalla kerralla tehdään vastapainoksi vaikka kaalikeittoa. Tai sitten vaan tanssitaan ilosta esimerkiksi jenkkien ilmaisten terveyspalveluiden kunniaksi ja kulutetaan siten muka turhat kalorit. Joka tapauksessa, tänään nautitaan!