Hoorayn synnytys oli aika pitkä ja vaivalloinen, ja vaikka miten riemuitsinkin pienokaisestani kun koettelemus oli ohi, taisin silti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kaikki muu tuntui tärkeämmältä ja kiireellisemmältä kuin vastasyntynyt. Sitten se jäikin yksin, vaikka satunnaiset vierailijat koittivatkin huudella äitiä huolehtimaan omastaan.
Suuria sanoja, mutta tarkoitan niistä ainakin puolia. Kahden viikon heitteillejättöä ei voi selitellä, mutta olen kuitenkin koko ajan pyöritellyt mielessäni nasevia otsikoita ja mielenkiintoisia postauksia. Esimerkkiä kummastakaan ei kyllä ole antaa, mutta puran huonoa omaatuntoani esittelemällä vähän viime viikon kohokohtia. Tai jotain kohtia.
Helatorstain vietin kaverini ja jo edellisessä postauksessa mainostetun korukauppamme kanssa paikallisilla käsityömarkkinoilla. Hymyilimme posket halvauksen partaalle, ja tyrkytimme ilmaisia karkkeja ja käyntikortteja jokaiselle ohikulkijalle. Päivän saldo oli kaikin puolin mielestäni ihan muhkea, ainakin jos jokainen kojullamme nauruun puhjennut asiakas lasketaan pottiin mukaan.
Keväisin istutan tai itseasiassa vain tökkään multaan ikkunalautani eteen mielestäni kivoja kukkia, jotka kuolevat viikon sisään ja joiden raatoja katselen sitten syksyyn saakka. Ihastellaan nyt kun vielä elävät.
En osannut millään päättää miten juhlistaisin koeviikon loppua, joten pelasin varman päälle. Ostin paketillisen jäätelöä jonka söin lattialla katsoen niin ikään palkinnoksi hankittua Sinkkuelämän ykköstuotantokautta. Jäätelö maistuu aina paremmalta kun sen taiteilee kulhoon ja tökkää sateenvarjon sekaan, mutta kyllä se viimeinen puollitranen meni ihan suoraan purkistakin.
Ennen heittäytymistä Manhattanille kävin kuitenkin pelastamassa lähikirppikselle eksyneen pikkumustan. Kuvasta huolimatta se sopii mielestäni ihan hyvin myös meikäläiselle, eikä pelkästään gootti-ankeuttajille.
Iltateelle pyöräilin kaverin kanssa naapurikaupunkiin. On muuten olemassa kahdenlaisia ihmisiä: on Elineitä, jotka voivat hyppiä, juosta, sukeltaa, hautautua maahan, saada sähköiskun ja pelata koulupesistä, ja silti jokainen hiussuortuva on ojennuksessa ja jakaus kunnossa. Vaatteet ei mene makkaralle, kynsilakka ei halkeile, ripsari ei leviä. Ja sitten on Terttuja, jotka- no, katsokaa kuvaa.
Tämän jumbo-tilityksen jälkeen lienee parasta painua pehkuihin, toivottavasti tuulitukka-kuvat ja puuhun kuristettu Mustakaapu miellyttivät. Kauniita unia!
