Täytän pian pyöreitä.
Merkkipäiviin kai kuuluukin vähän se, että kyseenalaistaa tekemisiään ja saavutuksiaan- puntaroi ja pohtii.
Ikäkriisin kanssa kamppaileva 20-vuotias on monesta lähinnä huvittava, mutta eikö nuorenkin kannata välillä kriittisesti arvioida elämäänsä? Tämä kevät on ollut sisäiselle vaa'alleni raskas. Mieli on vaihtunut, panokset kasvaneet ja vaakakupit heiluneet.
Olenkin tullut johtopäätökseen, ettei mikään ole ihmiselle niin haitallista, kuin tyytyminen. Ehjän korjaaminen on toki turhaa, mutta ihan kivaan tyytyminen pitkällä tähtäimellä tappavaa.
Elämän täytyy olla sellaista, että sille voi kilistaa lasia! Eihän sitä sattumalta aina juhlissa huokaista, että tämä se on elämää.
