Olen vankina omassa huoneessani, koska keittiön sokkelin takaa kuuluu karmaisevan hiirimäisiä ääniä. Mulle ei tulisi mieleenkään katsoa että mikä se siellä ääntelee enkä uskalla olla edes samassa tilassa, saisin nimittäis slaagin jos roskiksen alta yhtäkkiä puskisi joku jyrsijä. Ei auta vaikka miten koittaisin ajatella hiiriä jonain lempeinä Hilariuksina.
Täällä siis jumitan kunnes joku rohkeampi tulee ja spreijaa koko huushollin rotanmyrkyllä. Oon koittanut aina elokuun alusta lähtien nipistää aikaa päivittääkseni, mutta abivuosi ei armoa tunne. Perjantai-illan kunniaksi on kuitenkin varmaan ihan sallittua sulkea maolit ja grammarit hetkeksi, eikö?
Tosiasiassa mun opiskelumetodit on kyllä aika lempeitä, tuuditan itseäni uskoon että käkättämällä 70's showlle ja kuuntelemalla Agatha Christien kuunnelmia enkkuni hioutuu laudatur-kuntoon. Matikka kohenee siinä tietysti samalla.
Viime viikollakaan ei oppikirjojen sivut paljon kääntelystä kuluneet. Perjantaina olin muutaman muun tavoin Taiteiden yössä. Hehkutetun jättikalapallo-esityksen sijaan sain ihastella bussipysäkin mainosta, jonka taakse jumituttiin kun koitettiin ovelina koukkasta sivukatua pitkin suoraan paraatipaikalle. Tursaat ja lonkerot jäi siis näkemättä, mutta kivaa oli silti. Gloria ei pettänyt taaskaan, ja mukaan Taikin myyjäisistä tarttui hauska kaulakoru.
Ulkoilmaelokuvat on ajatuksena mitä hurmaavin ja nyt kun kerrankin oli mahdollisuus katsoa leffaa keskellä Helsinkiä puolenyön jälkeen, ei edes haitannut että valkokankaalla pyöri aika laimeeta 60-luvun komediaa.
Yötaitelua lukuunottamatta viime ajat ovat olleet aika tasapaksuja, eikä mitään järisyttävää kommentoitavaa ole. Löysin tosin kirpparilta aika hullun jutun!Sattuikin että kaikista maailman ihmisistä juuri minä törmäsin tähän. Magiaa.
Syksy on mun lempivuodenaika, sillon saa pukeutua ja laittaa lyhtyjä ja sen 70's showkin katselu käy helpommin, kun ei aurinko paista televisioruutuun. Toivotaan että syysinspiraatio välittyy tännekin!
Kakku kesänpäätöskekkereistä, pingukin juhlii kun talvi tulee!
Jokohan se hamtaro olisi kuollut. Jos ei enää postausta kuulu, niin tietäkää, että lähdin onnellisena.
Edit: Pahin painajaiseni toteutui: Ei se ollut kuollut vaan erittäin elävänä keittiön biojäteastiassa. Siirryn evakosta suoraan hermoparantolaan, enkä toivu koskaan.
