Ilmaisten kakkukahvien houkuttelemina ja hienoisen uteliaisuuden ajamina osallistuimme ystäväni kanssa kaupungin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan. Vaikka kieltämättä hieman erotuimme 200 veteraanin joukosta, ei päätös ollut ollenkaan huono, sillä...
- ... joskus on ihanaa saada tuntea itsensä arvokkaaksi ja hienostuneeksi, ja ansiomerkkien kilistessä ympärillä se kävi hyvin helposti.
- ... hienostunut vieras ei voi valua pitkin penkkiä ja räplätä puhelintaan, joten puheiden kuunteleminen selkä suorana oli ainoa vaihtoehto: ja kuulkaa, joskus se ihan kannattaa! Juhlan pääpuheen aihe oli voimavarat. Niin kuin kiinnostuneen kuulijan kuuluukin, aloin miettiä omia voimavarojani, inspiraation lähteitä, tukipilareitani. Viime aikoina niitä ovat olleet ystävät kaukana ja vierellä, perhe puhelimen päässä ja joulukuulle kääntyvä kalenterin sivu. Tulevien päivien kohdille on kirjoitettu ihania asioita kuten "LOMA ALKAA!!!", "kauneimmat joululaulut klo 19" ja "muutto". Erityisesti jälkimmäistä maltan hädin tuskin odottaa! Saan viimein oman keittiön, mitä näitä elokuisia kuvia katsellessani tajusin todella kaivanneeni.
- ...ainoina alle eläkeiän olevina naisvieraina varmasti pelastimme narikassa palvelleiden inttipoikien itsenäisyyspäivän.
Oho, tämä kuvahan melkein voisi sopia tähän vuodenaikaan!Ehdottomasti siis paikalla töissä olleen tutun " mitä vitsiä te täällä teette"- katseen arvoista.
Kiitos romantiikkaa ja eleganssia tihkuvasta postauksestasi! Hienoa, että opiskelijat ja veteraanit virkistäytyvät samoista asioista <3
VastaaPoista