Kalorin paluu

Seuraavaksi lypsän lehmät, sanoi emäntä.

Hei, nyt leivotaan!

Tänään ohjelmassamme on luvassa jo tammikuussa nähdyt rusettimuffinit. Helppoa ja hyvää!

Leivontahan on tunnetusti mitä suurimissa määrin välineurheilua. Ihan ensin kannattaakin tarkistaa, että varastoista löytyy kaikki tarvittava. Kriittisten osien kuten kukkavuokien ja nomparellien jälkeen suosittelen, että tarkistatte löytyykö kaapeista myös mm. jauhoja ja sokeria. Sitten vain edetään seuraavan suunnitelman mukaan:

Suklaamuffinit, 12 kpl

150 g tummaa suklaata
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa/kermaa

Leikkaa suurin osa suklaasta pieniksi paloiksi, mutta säästä loput myöhemmäksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Allergiset tai maitokaupasta myöhästyneet voivat käyttää aivan hyvin myös kahvia. Lisää lopuksi suklaapalat.

Alussa säästetystä suklaasta saadaan muffineihin herkulliset sydämet: Laita jokaiseen muffinivuokaan hieman taikinaa, paina keskelle suklaapala ja peitä se lopulla taikinalla. Sisusta mehevöittämään voi käyttää mieltymysten mukaan myös muita karkkeja, toffee ja vaahtokarkit toimivat ainakin.

Sitten tuikataan muffinipelti 225-asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi ja haalitaan kasaan mahdollisen kuorrutuksen ainekset. Tänään suklaakaunokit päällystettiin tuorejuustolla, joka oli vatkattu kuohkeaksi sokerin, vaniljasokerin ja sitruunamehun kanssa. Aiemman merkinnän muffinsien kuorrutus oli sen sijaan tehty sekoittamalla kermavaahtoon sulaa suklaata, antamalla seoksen jäähtyä ja vatkaamalla se sitten sähkövatkaimella. Älä kuitenkaan hoppuile, vaan anna muffinien jäähtyä ennen kuorruttamista.

Lopuksi jäljellä on enää lopputuloksen kriittinen arviointi ja testaaminen. Kuten tiedetään, tieteellisen tutkimuksen edelletys on riittävä toisto, joten santsaaminen on suotavaa. Parhaiten tälläiset testit onnistuvat kaveriporukalla, ja jos tulos ei jostain syystä miellytä, ei auta muu kuin uusia koe.

Pinkit mulle, liilat sulle

Seuraavalla kerralla tehdään vastapainoksi vaikka kaalikeittoa. Tai sitten vaan tanssitaan ilosta esimerkiksi jenkkien ilmaisten terveyspalveluiden kunniaksi ja kulutetaan siten muka turhat kalorit. Joka tapauksessa, tänään nautitaan!

Silakan myötä selvä

Jossain vaiheessa lukulomaa tukan piti tehdä tiedolle tilaa

Pähkäiltyäni hyvän tovin mitä ruotsin sana strömming tarkoittaa (silakkaa, totta kai), luovutin ja palautin koepaperit tuimalle valvojalle ja kappas- lukio olikin sitten ohi. Pyörin hetken aikaa toimettomana tyhjässä aulassa miettien että mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi.

Tyttären urakka puhkaisi näemmä äidin runosuonen

Päätin kävellä suoraan kotiin, missä äiti odottikin innokkaana kahvipannujen ja herkkujen kanssa. Tuntui aika tyhjältä: siinäkö se sitten oli ja voiko noi kuusi miljoonaa lattialla lojuvaa "Saksan tuhat tärkeintä idiomia, OPETTELE!"- tyyppistä monistetta nyt todellakin heittää pois.

TAI NO, mitä sitä itseään hillitsemään: Fiilis on paras ikinä, vaikka sitä, ettei koskaan tarvitse enää vääntää yhtään verbikoetta tai nyrpistellä koulun rusina-lantturaasteelle, onkin vähän vaikea käsittää. Ja älkää te paremmin tietävät suotta vaivautuko kertomaan, että ei se elämä nyt niin kauheasti muutu ja että tästä se opiskelu vasta alkaakin.

Jihaa!

Vapaus, oli se sitten kuinka näennäistä hyvänsä, maistuu makeammalta kuin sata sokeripalaa. Ja käsi sydämmellä: täälläkin alkaa taas tapahtua, kun ei enää tarvitse asua kirjastossa. Hurraa!

Ps. Jostain syytä ainakin Internet Explorerilla sivupalkin tekstit menevät ihmeellisesti. Kannattaa siis vaihtaa selainta, Operalla ja Firefoxilla tekstit asettuvat ihan nätisti.

Riku vai Rikhard?

Heleijaa, täällä taas!

Viime viikonloppu oli hauska ja herkullinen, ja mitään tärkeää tai kiireellistä ei siksi tietenkään saatu aikaan. Ajattelin, että kun ensimmäinen viikko lukulomasta tuhlautui muutenkin laiskotteluun, on parasta jatkaa samalla tyylillä loppuun ja aloittaa puhtaalta pöydältä sitten maanantaina. Pöytä on kyllä todellisuudessa kaikkea muuta kuin puhdas -se on hautaantunut irrallisiin ja epämääräisiin tehtävämonisteisiin, terotusroskaan, kumipuruihin ja kuivahtaneisiin teemukeihin- mutta siis, jyy nou.



Viikonlopun mukavuus kumpusi luultavasti enimmäkseen siitä, että satuin kuulumaan pyhien nimipäiväsankareihin (nyt seuraakin arvoitus: onko nimeni Terhi, Teija, Tiia, Tea, Terhikki, Riku vai Rikhard? Hmm, kinkkistä.) Tuli ihania kortteja ja loistavia lahjoja! Mariskoolienkin perhe täydentyi vauvaskoolilla, nyt on punaisten jengi kasassa. Suurin malja ei ole aito, se on pikemminkin joku Kariskooli jykevine jalkoineen, mutta olemme silti one big happy family.

Mikäli joku siellä ei vielä ota kaikkea iloa irti nimipäivästään ja jättää käyttämättä hyvän tilaisuuden juhlia, suosittelen tilanteen pikaista päivitystä. Jos omaa nimeä ei löydy virallisesta kalenterista, kirjoita se sinne jonnekin. Esimerkiksi Elman päivälle mahtuisi ihan hyvin toinenkin nimi, ja se osuukin sopivasti jo ensi perjantaille.

Perjantaita ja kutsuja sinne Elman-päivän kekkereihin odotellessa joudun kuitenkin palaamaan puuduttavan todellisuuden ja näiden pariin:

Namskis.

ps. Lupaan, että seuraavassa merkinnässä on kuvia myös vaatteista ja minusta niiden sisällä, muuten en enää kehtaa pitää "muotia" tämän blogin yhtenä hakusanana.

pps. Jos satut lukemaan maaliskuun Suurta Käsityölehteä, katso näkyykö siellä tuttuja...

Pari palaa huonetta, kiitos

Kiitos edellisen merkkinän myötätunnosta! Kone-parka on kyllä edelleen ihan kanttuvei (en tiedä onko tämä sana vai joku meidän perheen inside-termi) mutta päätin reippaasti pikakelata surutyön vaiheet shokki-ja vihaosioista suoraan tilanteen hyväksymiseen. Eli eikun eteenpäin!

Elinvoimaa pursuen toteutinkin tänään useampaan otteeseen pyydetyn huonepostauksen- joskin hieman karsittuna versiona. Suurin osa lukijoistani on luultavasti koulukavereitani, jotka ovat varmasti ihan täpinöissään saadessaan katsoa kuvia pienestä kopista, jossa ovat vierailleet sata kertaa ennenkin. No, tappakaa tutut aikaa vaikka tällä.

Maailman epäergonomisin työpiste, olkaa hyvä! Pehmeä rahi työtuolina on selän vihollinen, mutta itseäni saan kieroon kasvavasta selkärangasta sitten syyttää: mitäs en huoli kunnollista(=valtavaa, käsinojallista,järkyttävän rumaa, eihän sellaista nyt voi ottaa!!!) työtuolia. Mutta kattokaas: Työpöytä ihan siistinä, vaikka massiivisesta viikkonsiivouksesta olikin kuvaushetkellä kulunut jo tunti!

Ilmoitustaulu jolle tärkeät ilmoitukset ja säilytettävät paperit eivät koskaan mahdu.

Tätä julistetta tuijotan kun jumppaan lattialla.

Voin rehellisesti sanoa että räpsin kuvia ainakin kolmen muistikortin verran. Lieneekö syy ollut kierossa valossa (tai lähinnä sen puutteessa) vai räpsivässä henkilössä itse, mutta päädyin kuvaussessioiden jälkeen poistamaan kuvia ne kolme muistikortillista. Tämä saakin olla nyt tälläinen maistiainen, vaikka toisaalta en nyt tiedä haluatteko nähdä kuvia patterista, pölyisestä matosta, pistorasioista tai sängynpäädyistä? Ei tähän miniatyyriluolaan paljon muuta nimittäin enää mahdu.

Maapallon hankin muuten kirppikseltä juuri sinä aamuna kun saatiin kuulla syksyn yo-kijoitusten tulokset. Pallosta tulikin meille itsensä hengiltä hermoileville abeille erittäin toimiva stressilelu: osoitettiin vuoronperään kartalta paikkoja, jossa ihmiset ovat vielä tukalemmassa tilanteessa kuin me. Tiedetään, vakavilla asiolla ei saa pilailla, mutta hetkeksi kyllä helpotti! Kunnes ne tulokset sitten tulivat.

Mutta mutta, meikä lähtee nyt raivaamaan tietään takaisin huoneeseeni, joka on palautunut pre-siivous kuntoon ennätyksellisellä vauhdilla. Uusi viikko,uudet kujeet- nautitaan siitä!

No news is bad news

Minä! Täällä ! Hengissä!

En ole kuollut saati unohtanut tekemääni lupausta säännöllisemmästä päivitystahdista. Elän kuitenkin nyt juuri henkisesti hyvin raskasta aikaa, sillä rakas ja uskollinen HP Pavilion Entertainment PC- mussuni sai vakavan sairaskohtauksen alkuviikosta ja toipumisennusteet ovat huonot.

Ajatus mahdollisesti menetetyistä kuvista ja kirjoituksista saa hysteeriseksi: pahimassa tapauksessa kaikki materiaali viimeiseltä kolmelta viime vuodelta on pyyhkiytynyt pois!

Niin kauan kuin on elämää on kuitenkin toivoa, ja koska kannettavastani kuuluu sentään jonkinlaista kohinaa käynnistettäessä, en ihan vielä kaiva surunauhaa esiin. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja tanssia jotain poppastansseja potilaan ympärillä!

Ei siis muuta kuin jammaamaan, toivotaan parasta!

(Kuvituksena on se ainoa kuva, jonka oli talletettu turvaan kotikoneellemme. Voi tätä haikeutta!)

Hai

Kaksi vuotta sitten koulukuvauksissa epävarman teinin itsetuntoni sai juuri tarvitsemaansa kohotusta, kun asettuessani kuvattavaksi valokuvaaja-setä huusi että "sinähän hymyilet kuin hai!" Vasta myöhemmin tajusin, että sutkautus oli saattanut johtua kantamastani rintakorusta. Toisaalta, katsottuaan kyseistä kuvaa ei voi kyllä mennä vannomaan mitään.

Tänään olen tuntenut oloni taas haiksi, tai pikemminkin turpeaksi, väsähtäneeksi valaaksi kiitos eilisten varsin herkkupainotteisten synttäreiden ja niiden jatkojen. Koitin kuvailla viime merkinnässä mainittuja ompeluprojekteja mutta klikkasin äsken kaikki tuhat otosta roskakoriin. Palautumista valaasta takaisin ihmiseksi odotellessa...!

Nyt on aika rästiläksyjen ja rästiin jääneiden rästiläksyjen. Voimia uuteen viikkoon!

ps. kuvan Hi-rintakoruja ja riipuksia saa täältä!

Tule nyt sitten

Lomaa on jäljellä muutama tunti, enkä voi kieltää ettenkö olisi valmis sijoittamaan aika suuria summia pariin bonus-päivään. Itkusta markkinoilla tai missään muuallakaan tuskin on enää kuitenkaan apua, joten hyväksyttävä se on: huomenna alkaa arki.

Arkea maustamaan hankin jo marraskuun lopussa herkullisen kaulakorun Taikin joulumyyjäisistä. Kuka yläkuvassa ei kuulu joukkoon? (Oikea vastaus on tietenkin Fazerin karpalokonvehti! Joulumieli koki kovan kolauksen kun ennen pyhiä huomasin että suklaarasioista oli poistettu ikisuosikki geisha,mutta ainakin täällä toistuvasti laatikkoon viimeiseksi jäävää karpaloa retuutettiin vielä mukana.)

Alati köyhyysrajalla keinuvana minulla ei ole ollut varaa riehua alennusmyynneissä niin villisti kuin kieltämättä tekisi mieli, mutta onneksi vanha kunnon Husqvarna on vähän jeesaillut. Se on loihtinut kirppareilta raahamistani kankaista loman aikana jos jonkinmoista vaatetta. Hyvä tyttö!

Ilta ulkona tummuu, ja joulukuusi makaa orpona ja alastomana hangessa. Nyt voi valita makaako itse loppuloman murjottaen matolla vai silittääkö lempivaatteet huomista varten. Taidan toivottaa viimeisen karpalon myötä arjen tervetulleeksi ja mennä etsimään ehjiä sukkahousuja.