Silakan myötä selvä

Jossain vaiheessa lukulomaa tukan piti tehdä tiedolle tilaa

Pähkäiltyäni hyvän tovin mitä ruotsin sana strömming tarkoittaa (silakkaa, totta kai), luovutin ja palautin koepaperit tuimalle valvojalle ja kappas- lukio olikin sitten ohi. Pyörin hetken aikaa toimettomana tyhjässä aulassa miettien että mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi.

Tyttären urakka puhkaisi näemmä äidin runosuonen

Päätin kävellä suoraan kotiin, missä äiti odottikin innokkaana kahvipannujen ja herkkujen kanssa. Tuntui aika tyhjältä: siinäkö se sitten oli ja voiko noi kuusi miljoonaa lattialla lojuvaa "Saksan tuhat tärkeintä idiomia, OPETTELE!"- tyyppistä monistetta nyt todellakin heittää pois.

TAI NO, mitä sitä itseään hillitsemään: Fiilis on paras ikinä, vaikka sitä, ettei koskaan tarvitse enää vääntää yhtään verbikoetta tai nyrpistellä koulun rusina-lantturaasteelle, onkin vähän vaikea käsittää. Ja älkää te paremmin tietävät suotta vaivautuko kertomaan, että ei se elämä nyt niin kauheasti muutu ja että tästä se opiskelu vasta alkaakin.

Jihaa!

Vapaus, oli se sitten kuinka näennäistä hyvänsä, maistuu makeammalta kuin sata sokeripalaa. Ja käsi sydämmellä: täälläkin alkaa taas tapahtua, kun ei enää tarvitse asua kirjastossa. Hurraa!

Ps. Jostain syytä ainakin Internet Explorerilla sivupalkin tekstit menevät ihmeellisesti. Kannattaa siis vaihtaa selainta, Operalla ja Firefoxilla tekstit asettuvat ihan nätisti.