Jos vain kuin kunnes

Kesällä eletään ehkä pallogrillien tai pingviini-tuuttien kultakautta, mutta enemmän kuin mitään muuta, kesä on jossittelun aikaa.

Loman odotus alkaa viimeistään loppiaisena, ja kun taistelu loskaisia kevätkuukausia, ankeita aamuja ja viimeisten kouluviikkojen tuskaisia tunteja vastaan on vihdoin voitettu, on olo aika mahtava. Nyt teen sitten vihdoinkin kaikkea, mistä kuluneen vuoden aikana vain unelmoin! Tai tekisin, jos ei tarttis nyt ensin käydä muutama kuukausi töissä. Ja jos ei sataisi niin paljon. Tai jos olisi enemmän rahaa, jos olisi kaveri joka tulisi mukaan, jos se ei olisi vähän outoa, jos viitsisin.

Tälläinen olisi ollut minun kesäni, jos olisin tehnyt niin kuin olisin oikeasti tahtonut.

Olisin kiertänyt Suomea pyörällä, junalla, höyrylaivalla tai vaikka resiinalla vieraillen kaikenlaisissa ihanissa tapahtumissa. Kirpputoreja, huutokauppoja, juhannustansseja! Ihan kesän alussa kulttuurikeskus Gloriassa järjestetty Ofelia Second Hand Market tuli kuitenkin tsekattua, ja onneksi tulikin: hyvä etten pyörtynyt kun saavuin paikalle! Pulssini oli niin korkealla että ihmetteln ettei vereni jo vaahtoutunut kierrellessäni myyntipöytiä, koska jokainen taso oli täynnä mitä upeimpia ja mielikuvituksellsimpia asusteita ja koruja. Kuvia nappasin aina kun havahduin hurmoksesta sen verran, että sai kysyttyä myyjältä luvan. Paikassa olisi voinut viettää vuoden, pari kuukautta täytyy tosin varata riittävien kehujen kirjoittamiseen vieraskirjaan.

Täydelliseen kesään kuuluu tietysti myös jäätelö- pallo päivässä pitää kurvit kunnossa ja mielen virkeänä ja niin edelleen. Tästä jätskiautosta ostaisin kyllä vaikka pakastealtaan kerralla täyteen! Miksei meilläpäin kurvaile tälläisiä kaunottaria? Lyön vetoa, että kuvan kaarasta ei lähde edes samanlainen ärsyttävä tilulilu kuin tavallisista jäätelöautoista, vaan se soittaa jotain svengaavaa kesämusaa, joka tuo auringon esiin ja karkottaa kärpäset.

Mekko- Vila
Helmet- H&M
Riipus vanhasta pääsiäiskoristeesta, 50-luvun hattu kirpparilta

Kesällä ei kuulusi näyttäytyä missään ilman asianmukaisia kesäkuteita, meinaan siis lähinnä mekkoa. Tätä kohtaa on tullut laiminlyötyä lähes poikkeuksetta, työpaikallani kun ei saanut nousta helma liian korkealle tai olkapäät vilkkua.

Lomalla olisin voinut toteuttaa kaikki ne hullut ideat ja päättömät kokeilut, joihin ei muka arkena ole aikaa. Olisin voinut laittaa ompelukoneen hyrisemään vuorokauden ympäri ja ottaa käsittelyyn jokaisen tuunaus-jonossa odottavan vaatteen. Kesän ainoa käsityö on kuitenkin hiuskoru, joka on taiteltu vanhoista verhoista.

Mielestäni kesään kuuluu myös juhlat, eikä se meinaa vaan mäyräkoiraa ja kahta kaveria, vaan ihan oikeita kauniita kutsuja! Ystäviä on vaan aika vaikee haalia kasaan kerralla näin suvena, yhden kun saa kiinni niin toinen jo karkaa kaupan kassalle iltavuoroon tai perhelomalle Kyprokselle. Kuvan kakku on synttäreiltäni huhtikuusta, ja mieli tekis laittaa pirskeet pystyyn jo uudestaan. Vapaaehtoisia vieraita?

Jos kesällä on niin vaikea saada aikaan, ehkei syksyn tulo toisaalta olekaan niin masentavaa. Onpahan taas jengi koossa, olkoonkin sitten ruotsin tunnilla tai ruokajonossa, ja inspiraatiokin iskee yleensä silloin, kun sitä ei missään nimessa olisi aikaa toteuttaa läksyjen takia. Kai sitä voi kilistellä laseja kesän jälkeenkin, ja mekossa heilua marraskuussa.

Syksyllä teen sitten kaikkea, mitä kesällä en ehtinyt!

Meijän sellulemmikki toivottaa hyvät yöt!

Ex-orpo

Hoorayn synnytys oli aika pitkä ja vaivalloinen, ja vaikka miten riemuitsinkin pienokaisestani kun koettelemus oli ohi, taisin silti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kaikki muu tuntui tärkeämmältä ja kiireellisemmältä kuin vastasyntynyt. Sitten se jäikin yksin, vaikka satunnaiset vierailijat koittivatkin huudella äitiä huolehtimaan omastaan.

Mutta nyt ryhdistäydyn! Herätän äidinvaistoni vaikka väkisin, ja alan hoitamaan Hooray- vauvaa semmoisella muumimamma-draivilla, ettei sen enää koskaan tarvitse tuntea itseään hylätyksi.

Suuria sanoja, mutta tarkoitan niistä ainakin puolia. Kahden viikon heitteillejättöä ei voi selitellä, mutta olen kuitenkin koko ajan pyöritellyt mielessäni nasevia otsikoita ja mielenkiintoisia postauksia. Esimerkkiä kummastakaan ei kyllä ole antaa, mutta puran huonoa omaatuntoani esittelemällä vähän viime viikon kohokohtia. Tai jotain kohtia.


Helatorstain vietin kaverini ja jo edellisessä postauksessa mainostetun korukauppamme kanssa paikallisilla käsityömarkkinoilla. Hymyilimme posket halvauksen partaalle, ja tyrkytimme ilmaisia karkkeja ja käyntikortteja jokaiselle ohikulkijalle. Päivän saldo oli kaikin puolin mielestäni ihan muhkea, ainakin jos jokainen kojullamme nauruun puhjennut asiakas lasketaan pottiin mukaan.


Keväisin istutan tai itseasiassa vain tökkään multaan ikkunalautani eteen mielestäni kivoja kukkia, jotka kuolevat viikon sisään ja joiden raatoja katselen sitten syksyyn saakka. Ihastellaan nyt kun vielä elävät.


En osannut millään päättää miten juhlistaisin koeviikon loppua, joten pelasin varman päälle. Ostin paketillisen jäätelöä jonka söin lattialla katsoen niin ikään palkinnoksi hankittua Sinkkuelämän ykköstuotantokautta. Jäätelö maistuu aina paremmalta kun sen taiteilee kulhoon ja tökkää sateenvarjon sekaan, mutta kyllä se viimeinen puollitranen meni ihan suoraan purkistakin.


Ennen heittäytymistä Manhattanille kävin kuitenkin pelastamassa lähikirppikselle eksyneen pikkumustan. Kuvasta huolimatta se sopii mielestäni ihan hyvin myös meikäläiselle, eikä pelkästään gootti-ankeuttajille.


Iltateelle pyöräilin kaverin kanssa naapurikaupunkiin. On muuten olemassa kahdenlaisia ihmisiä: on Elineitä, jotka voivat hyppiä, juosta, sukeltaa, hautautua maahan, saada sähköiskun ja pelata koulupesistä, ja silti jokainen hiussuortuva on ojennuksessa ja jakaus kunnossa. Vaatteet ei mene makkaralle, kynsilakka ei halkeile, ripsari ei leviä. Ja sitten on Terttuja, jotka- no, katsokaa kuvaa.

Tämän jumbo-tilityksen jälkeen lienee parasta painua pehkuihin, toivottavasti tuulitukka-kuvat ja puuhun kuristettu Mustakaapu miellyttivät. Kauniita unia!
  

Moniavioinen

Synttärivalmisteluihin tarkoitettu tauko vähän venähti! Mutta mulla on erinomainen syy poissaolooni: toinen tärkeä merkkipäivä. Olen mennyt nimittäin naimisiin, muunmuassa näiden kanssa.

Partneri 1: Koulu. Liittomme ei ole onnellinen, sillä hän on kohtuuton ja vaatii viettämään jatkuvasti aikaa kanssaan. Olen joutunut panemaan muun elämäni sivuun yrittäessäni saada hommaa toimimaan, mutta mikään ei tunnu riittävän. Eroprosessi on käynnissä, kesäkuun alussa tilanteen pitäisi hellittää.

2. Vaikka en olisi sitä koskaan itsestäni uskonut, menin naimisiin rahasta. Ystäväni ja minun yhteinen bisnes on vienyt viime aikoina paljon energiaa, mikä ei sinänsä haittaa, sillä suhteessamme on sitä jotain! Vaikka arki on usein uuvuttavaa, on yhteiselo myös palkitsevaa.

3.Olen sitoutunut myös Lenkkareihin. Huomenna kipitän (tai raahaudun) noin 11000 kaverin kanssa pitkin Helsingin katuja ja varmaan jotain taka-Pasilan joutomaita puolimaratonin merkeissä. Saa tulla kannustamaan, olen se kaikista eniten läähättävä.

Johtuen erityisesti tuskaisestä suhteestani opiskeluun ja lenkkipolkuihin olen harkinnut useaan otteeseen syrjähyppyä tai salarakasta. Lenkkarit jätän heti ylihuomenna karatakseni joko Ingmanin tai Fazerin kanssa, ja Koulun dumppaan tosiaan muutaman viikon päästä jonkun kesäheilan takia.

Pejantaita olen taistellut läpi näissä.
Takki: Gina Tricot
(ikivanha)Mekko ja sukkikset: Lindex
Huivi: H&M
Kengät: kirppis
Dr. Phil-kassi itsetehty

Hauskaa viikonloppua kaikille(älkää jättäkö juomianne vartioimatta, puhuko tuntemattomille tai menkö yksin metroon illalla)!

Taikinapalkalla

Nyt ei olla todellakaan hurraustuulella! Keskiviikko alkoi masentavalla kokeidenpalautuksella, ainakin matikan kutosen olisin mieluusti kiepauttanut ylösalaisin kiitettäväksi. Vieritän vastuun kyllä täsyin pois omilta harteiltani; mulla oli huono opettaja, kälättävä vierustoveri(sori K!) ja ikkunapaikka, josta tiirata myöhässä kouluun pinkovia tai tunteja skippaavia kavereita. Yhtälö toteutui siis vain muuttujan ollessa kutonen(hahaa, täältä tätä matikkasanastoa kuitenkin pulppuaa!). Päivää ei parantanut kouluruokalan puuro, jonka kanssa tarjoiltavasta marjakeitosta lama on näemmä vienyt marjat saati iltapäivän liikkatunnin sähly.

Jotain hyvää kuitenkin! Sen lisäksi että vietin keskiviikkoillan mummilassa syöden koetuloksia kauniimmiksi, ehdin tänään käymään pitkästä aikaa myös lähikirppiksellä. Kassiin kaappasin pussillisen barbin kenkiä joista taiteilen toivottavasti jotain korun kaltaista, mustan korkeavyötäröisen hameen, muutaman rusetin ja saksofonin muotoisen kultakimpaleen, joka pääsee killumaan solistin paikalle heti kun hankin sille kaulaketjun.

Raahattuani saksofonit ja muut ostokset kotiin, jatkoin vielä niitä synttärivalmisteluja. (Jos et ole vielä koskaan tehnyt tuulihattuja, älä teekään). Äiti ei uskonut kun sanoin että siivoan kyllä...

Saatuaan tarpeeksi kakkutaikinaa veljeni suostui kuvaajakseni. Se on paneutunut viime päivinä liikuttavalla innolla Väinö Linna- esitelmäänsä, kuulemma 16. sivu menossa. Muotikuvajaa siitä ei varmaan tule, mutta ehkä ura urkenee jollain Tuntemattomalla alalla, sillä velikulta tietää uskomattoman paljon Lehdoista, Lammioista ja Hietasista.

Nahkatakki, huivi,rillit ja kengät: kirppari
Laukku: H&M
Pipo: omat pikku kätöset

Oho, nythän on jo yö! Koitan lisäillä tänne viikonlopun jälkeen kuvia aikuistumisseremonioistani, nyt menen nukkumaan vielä kaunista lapsen unta. Öitä!

Juhlittaisko?

Olen juhlija.

Pukeutuja, panostaja, nauttija. Nauraja ja laulaja. Syömäri ja juomari! Jos saisin päättää, järjestäisin joka viikko pippalot eri teemalla: olisi tyylikkäitä cocktail-kemuja ja riehakkaita kasaribileitä, rentoja nyyttäreitä ja rauhallisia parvekekahvitteluja. Kaksi viiva kaksisataa kaveria, menevää musiikkia ja tunteella tehdyt tarjoilut: toleranssi takatalvia ja tunnevammaisia veljiä kohtaan kasvaa kummasti hyvinjuhlitun viikonlopun jälkeen.

Viikonloppu sujuikin lähinnä juhlatunnelmissa: viikon päästä mittariin kilahtaa 18 vee, eikä aikuisuutta voi näemmä juhlia ilman massiivisia etukäteisjärjetelyitä. Äitini patistamana olen kokeillut koristeita ja pähkäillyt, sopiiko tuulihatuille paremmin ovaalin vai suorakulmion muotoinen vati. Voisin tietysti iskeä taffelit pussissa pöytään ja toivoa että porukka viihdyttää itse itseään karjumalla karaokea, mutta kieltämättä nomparellien sirottelussa ja servettien taittelussa on sitä jotain, ainakin meikäläiselle.

Synttäreiden suunnittelun ja töiden takia pääsiäinen jäi siis melkein väliin, mutta tärkeintä ei kuitenkaan unohdettu! Toivottavasti saitte kivoja yllätyksiä ja söitte nautinnolla kaiken suklaan niiden ympäriltä.

Kiitti Jeesus (ja mummi)!

Jossain suklaan ahtamisen ja töiden välissä innostuin kuitenkin vielä vähän kevätkuosittamaan omaa kammiotani, puolikkaan laivanhytin kokoista huonettani. Mistään huonekalujen siirtelystä on turha haaveilla, jouduin luopumaan työtuolistani muutama viikko sitten tajuttuani että se vie yksinkertaisesti liikaa tilaa. Uusin rakkauteni ei ole kuitenkaan tilariippuvainen ja sopii takuuvarmasti jokaisen nuudelilla kituuttavan opiskelijankin budjettiin. Taikasana on lahjapaperit!

Näitä vaan nastoilla seinille: tekevät sen minkä ökyhintaiset tapetitkin, mutta ovat helpommin vaihdettavissa mielen muuttuessa. Rullahinta kieppuu siellä kahden euron tuntumassa.

Lopuksi vielä jotain ennen kun lähden taisteluun tukkani kanssa(olen muuten varma häviäjä) ja sen jälkeen takaisin töihin. Esittely!

Niin kuin jo mainitsinkin, olen aikuisuuden kynnyksellä tömistelevä lukiolainen, jonka ykkösintressejä ovat vaatteet, kirppikset ja kaikki kauniit asiat. Teen paljon itse, vaikka suurin osa ompeluviritelmistäni päätyykin sängyn alle ompelukoneen neulan katkettua kuudennen kerran. Mutta en luovuta! Koruja syntyy vähän kivuttomammin, samoin muita asusteita. Tulevaisuudessa tarkoitus olisi ottaa asukuviakin, mutta tässä pikkuruisessa kopissa se on kieltämättä aikamoinen haaste. Täytyy siis varmaan uskaltautua vaikka olohuoneeseen.

Mutta nyt minä uskaltaudun viimeinkin sinne tukkasotaan, menkää te vaikka syömään lisää kindereitä! Hauskaa maanantaita!

Alku

Miten blogin voi aloittaa?

Miten voi vaatimattomasti sanoa, että ajattelin tässä pystyttää nettisaitin, jossa puhutaan vain minusta, joskus ihan kuvituksen kera? Suosittu tapa on kai tehdä heti alkuun selväksi, ettei yhtään tiedä miten tämä homma toimii ja että tuskin täällä edes kukaan käy. Kirjotukset kuorrutetaan punastelevilla hymiöllä,ja tarpeeksi usein muistutetaan kuinka untuvikkoja sitä todella ollaan ja ettei nyt oikeen itsekään tajua miksi tästäkin aiheesta kirjoitti.

Taidan soveltaa tätä valmista mallia, sillä ensimmäisen blogimerkinnän kirjoittaminen tuntuu todelliselta haasteelta. Miten yhteen pätkään saa tungettua kutkuttavan esittelyn, herkullisia kuvia, koukkuja joilla nykäistä mahdolliset lukijat takaisin tulevaisuudessakin? No, kokeillaan!

Tunnustan ihan avoimesti, että atk-taitoni ovat säälittävyydessään täysin omaa luokkaansa ja voin allekirjoittaa tuolta ylhäältä juuri sen, etten tiedä yhtään miten tämä homma toimii. Viljelinkin alkuun blogini salasanaa aika huolettomasti, jos joku auttaisi ja kävisi koodaamassa hommaa vähän eteenpäin.

Sopii siis ihmetellä, miksi ylipäätänsä olen innostunut koko blogi-ajatuksesta, ala kun ei todellakaan ole omani. Ihasteltuani kuitenkin yli vuoden muiden bloggareiden onnistuneita suorituksia jakaa arjen tunnelmia, päätin itsekin kokeilla. Elämä on usein nimittäin sitten kuitenkin ihan kivaa, mutta joskus arjen pienet hetket näyttäytyvät todellisessa kauneudessaan vasta kun ne on jakanut, tässä tapauksessa jotenkin keplotellut ne nettiin.

Joskus hauskan viikonlopun jälkeen, hyvän kirpparilöydön metsästettyään tai ison pullan syötyään elämälle voisi huutaa vaikka hurraa. Ja sitten räpsiä kaikesta tärähtäneitä kuvia ja ladata ne tänne.

Katsotaan kehtaanko palata(ja voisin vaikka seuraavalla kerralla todella esittäytyä!), sillä välin nauttikaa keväästä!

ps. Blogger vihaa minua! Rivivälien, fonttikokojen- ja värien valinta sekä kuvien lisääminen on surkeaa tuuripeliä, joten jos ja kun teksti pomppii ja kuvat ovat päällekkäin niin olkaa armollisia, en tiedä minkä vuoksi B on näin kettuuntunut.