Koulukuvia

Viime aikoina olen milloin raahannut kavereita ja kameraa ympäri kaupunkia, milloin raivannut olkkarista kaikki kalusteet erään ennakkotehtävän tekoa varten. On haaste luoda vakuuttavia lavasteita pöytäliinoista ja päiväpeitoista, ja välillä muuten onnistuneessa kuvassa pilkottaa harmittavasti lampun johto tai ruttuinen matto.

Kavereista on kuitenkin sukeutunut ihania malleja! Parempi olla paljastamatta mitään nimiä, jottei Anne ja Saimi käy nappaamassa niitä.

What would Sheena wear?

Vuosi sitten Sheena-niminen nero New Yorkista aloitti ihan uudenlaisen projektin: suunnitelmana oli pitää samanlaista mekkoa 365 päivää putkeen, mutta asustaa se aina eri tavalla. Ja tapojahan löytyi! Sheenan ajatus ei kuitenkaan ollut ainoastaan argumentoida kertakäyttökulttuuria vastaan, vaan myös tehdä jotain konkreettista hyvää. Vuodessa The Uniform Project keräsikin tarpeeksi rahaa lähettääkseen yli 200 intialaista lasta kouluun.

Sheena sai tosiaan muutama päivä sitten urakkansa päätökseen, mutta lisää kuulemma on luvassa. Siksi suosittelenkin kaikkia kurkkaamaan tänne! Osoiteessa voi päivitellä neidin asuvalintoja mutta myös matkan aikana sattuneita tapauksia- vuoteen mahtui nimittäin huivien, pantojen, korujen, kravattien ja hattujen lisäksi myös reilusti draamaa.

Töissä taisi olla "casual friday"!

Muuttumisleikki

Ostettiin kaverin kanssa säkillinen vanhoja silmalaseja. Voidaan esiintyä joko kissanaisina tai Arvi Lindeinä, fiiliksestä riippuen. Kätevää!

Älä häiritse, mestari työssä

Viime aikoina olen sotkenut enemmän kuin koskaan, kiukutellut kuin turhamainen taiteilija ja vedonnut äkilliseen inspiraatioon aina kun on käsketty siivoamaan. Vaikka haahuilen päivät vanhassa yöpaidassa, koko kroppa huulia myöten vesiväritahroissa ja tukka aivan ennennäkemättöman kauheana, on ennakkotehtävien vääntäminen kivaa: Piirrän yöt kuunnellen outoa musiikkia ja kuvitellen olevani suurikin artisti, ja skippaan kuntosalin jottei herkkä luomistunnelma vaan häiriinny.

Vähän jo harmittaa, että pian on pakko taas pukeutua ja pestä hampaat.

Kalorin paluu

Seuraavaksi lypsän lehmät, sanoi emäntä.

Hei, nyt leivotaan!

Tänään ohjelmassamme on luvassa jo tammikuussa nähdyt rusettimuffinit. Helppoa ja hyvää!

Leivontahan on tunnetusti mitä suurimissa määrin välineurheilua. Ihan ensin kannattaakin tarkistaa, että varastoista löytyy kaikki tarvittava. Kriittisten osien kuten kukkavuokien ja nomparellien jälkeen suosittelen, että tarkistatte löytyykö kaapeista myös mm. jauhoja ja sokeria. Sitten vain edetään seuraavan suunnitelman mukaan:

Suklaamuffinit, 12 kpl

150 g tummaa suklaata
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa/kermaa

Leikkaa suurin osa suklaasta pieniksi paloiksi, mutta säästä loput myöhemmäksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Allergiset tai maitokaupasta myöhästyneet voivat käyttää aivan hyvin myös kahvia. Lisää lopuksi suklaapalat.

Alussa säästetystä suklaasta saadaan muffineihin herkulliset sydämet: Laita jokaiseen muffinivuokaan hieman taikinaa, paina keskelle suklaapala ja peitä se lopulla taikinalla. Sisusta mehevöittämään voi käyttää mieltymysten mukaan myös muita karkkeja, toffee ja vaahtokarkit toimivat ainakin.

Sitten tuikataan muffinipelti 225-asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi ja haalitaan kasaan mahdollisen kuorrutuksen ainekset. Tänään suklaakaunokit päällystettiin tuorejuustolla, joka oli vatkattu kuohkeaksi sokerin, vaniljasokerin ja sitruunamehun kanssa. Aiemman merkinnän muffinsien kuorrutus oli sen sijaan tehty sekoittamalla kermavaahtoon sulaa suklaata, antamalla seoksen jäähtyä ja vatkaamalla se sitten sähkövatkaimella. Älä kuitenkaan hoppuile, vaan anna muffinien jäähtyä ennen kuorruttamista.

Lopuksi jäljellä on enää lopputuloksen kriittinen arviointi ja testaaminen. Kuten tiedetään, tieteellisen tutkimuksen edelletys on riittävä toisto, joten santsaaminen on suotavaa. Parhaiten tälläiset testit onnistuvat kaveriporukalla, ja jos tulos ei jostain syystä miellytä, ei auta muu kuin uusia koe.

Pinkit mulle, liilat sulle

Seuraavalla kerralla tehdään vastapainoksi vaikka kaalikeittoa. Tai sitten vaan tanssitaan ilosta esimerkiksi jenkkien ilmaisten terveyspalveluiden kunniaksi ja kulutetaan siten muka turhat kalorit. Joka tapauksessa, tänään nautitaan!

Silakan myötä selvä

Jossain vaiheessa lukulomaa tukan piti tehdä tiedolle tilaa

Pähkäiltyäni hyvän tovin mitä ruotsin sana strömming tarkoittaa (silakkaa, totta kai), luovutin ja palautin koepaperit tuimalle valvojalle ja kappas- lukio olikin sitten ohi. Pyörin hetken aikaa toimettomana tyhjässä aulassa miettien että mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi.

Tyttären urakka puhkaisi näemmä äidin runosuonen

Päätin kävellä suoraan kotiin, missä äiti odottikin innokkaana kahvipannujen ja herkkujen kanssa. Tuntui aika tyhjältä: siinäkö se sitten oli ja voiko noi kuusi miljoonaa lattialla lojuvaa "Saksan tuhat tärkeintä idiomia, OPETTELE!"- tyyppistä monistetta nyt todellakin heittää pois.

TAI NO, mitä sitä itseään hillitsemään: Fiilis on paras ikinä, vaikka sitä, ettei koskaan tarvitse enää vääntää yhtään verbikoetta tai nyrpistellä koulun rusina-lantturaasteelle, onkin vähän vaikea käsittää. Ja älkää te paremmin tietävät suotta vaivautuko kertomaan, että ei se elämä nyt niin kauheasti muutu ja että tästä se opiskelu vasta alkaakin.

Jihaa!

Vapaus, oli se sitten kuinka näennäistä hyvänsä, maistuu makeammalta kuin sata sokeripalaa. Ja käsi sydämmellä: täälläkin alkaa taas tapahtua, kun ei enää tarvitse asua kirjastossa. Hurraa!

Ps. Jostain syytä ainakin Internet Explorerilla sivupalkin tekstit menevät ihmeellisesti. Kannattaa siis vaihtaa selainta, Operalla ja Firefoxilla tekstit asettuvat ihan nätisti.

Riku vai Rikhard?

Heleijaa, täällä taas!

Viime viikonloppu oli hauska ja herkullinen, ja mitään tärkeää tai kiireellistä ei siksi tietenkään saatu aikaan. Ajattelin, että kun ensimmäinen viikko lukulomasta tuhlautui muutenkin laiskotteluun, on parasta jatkaa samalla tyylillä loppuun ja aloittaa puhtaalta pöydältä sitten maanantaina. Pöytä on kyllä todellisuudessa kaikkea muuta kuin puhdas -se on hautaantunut irrallisiin ja epämääräisiin tehtävämonisteisiin, terotusroskaan, kumipuruihin ja kuivahtaneisiin teemukeihin- mutta siis, jyy nou.



Viikonlopun mukavuus kumpusi luultavasti enimmäkseen siitä, että satuin kuulumaan pyhien nimipäiväsankareihin (nyt seuraakin arvoitus: onko nimeni Terhi, Teija, Tiia, Tea, Terhikki, Riku vai Rikhard? Hmm, kinkkistä.) Tuli ihania kortteja ja loistavia lahjoja! Mariskoolienkin perhe täydentyi vauvaskoolilla, nyt on punaisten jengi kasassa. Suurin malja ei ole aito, se on pikemminkin joku Kariskooli jykevine jalkoineen, mutta olemme silti one big happy family.

Mikäli joku siellä ei vielä ota kaikkea iloa irti nimipäivästään ja jättää käyttämättä hyvän tilaisuuden juhlia, suosittelen tilanteen pikaista päivitystä. Jos omaa nimeä ei löydy virallisesta kalenterista, kirjoita se sinne jonnekin. Esimerkiksi Elman päivälle mahtuisi ihan hyvin toinenkin nimi, ja se osuukin sopivasti jo ensi perjantaille.

Perjantaita ja kutsuja sinne Elman-päivän kekkereihin odotellessa joudun kuitenkin palaamaan puuduttavan todellisuuden ja näiden pariin:

Namskis.

ps. Lupaan, että seuraavassa merkinnässä on kuvia myös vaatteista ja minusta niiden sisällä, muuten en enää kehtaa pitää "muotia" tämän blogin yhtenä hakusanana.

pps. Jos satut lukemaan maaliskuun Suurta Käsityölehteä, katso näkyykö siellä tuttuja...