Pieni ja ihana

Pieniäkin asioita voi rakastaa isosti! Esimerkiksi tätä 10 senttiä maksanutta teevatia tai hurmaavia pikkurillejä, jotka ihana ystävä toi tuliaiseksi.

No jos vielä yksi

Niin kuin olette varmasti huomanneet, kaveriporukassani syödään aika paljon- brunsseja erityisesti. Onhan se aika ihanaa, että herkuttelun saa alottaa aamupäivällä suoraan sängystä noustuaan. Ja että letun kanssa voi syödä kermavaahtoa, hilloa, suklaatahnaa ja siirappia samaan aikaan. Ja että kuohuviini ei lopu ennen lounasaikaa. Ja että lounasaikaan voi aloittaa jo uuden lettukierroksen, tai sitten ottaa vaikka inkivääri-valkosuklaacookien tai palan banoffee-torttua letun sijaan.

Ja että sohvilla notkuu koko päivän kolmetoista ihanaa kaveria, ja ettei kukaan edes harkitse lähtöä ennen kello kuutta.

Pyysin kahvia, sain postauksen

Ilmaisten kakkukahvien houkuttelemina ja hienoisen uteliaisuuden ajamina osallistuimme ystäväni kanssa kaupungin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan. Vaikka kieltämättä hieman erotuimme 200 veteraanin joukosta, ei päätös ollut ollenkaan huono, sillä...

• ... joskus on ihanaa saada tuntea itsensä arvokkaaksi ja hienostuneeksi, ja ansiomerkkien kilistessä ympärillä se kävi hyvin helposti.
  
  

• ... hienostunut vieras ei voi valua pitkin penkkiä ja räplätä puhelintaan, joten puheiden kuunteleminen selkä suorana oli ainoa vaihtoehto: ja kuulkaa, joskus se ihan kannattaa! Juhlan pääpuheen aihe oli voimavarat. Niin kuin kiinnostuneen kuulijan kuuluukin, aloin miettiä omia voimavarojani, inspiraation lähteitä, tukipilareitani. Viime aikoina niitä ovat olleet ystävät kaukana ja vierellä, perhe puhelimen päässä ja joulukuulle kääntyvä kalenterin sivu. Tulevien päivien kohdille on kirjoitettu ihania asioita kuten "LOMA ALKAA!!!", "kauneimmat joululaulut klo 19" ja "muutto". Erityisesti jälkimmäistä maltan hädin tuskin odottaa! Saan viimein oman keittiön, mitä näitä elokuisia kuvia katsellessani tajusin todella kaivanneeni.
  
  

• ... sain jonkinlaisen tekosyyn tehdä vielä yhden postauksen, jonka kuvat ovat ikivanhoja.
  

• ...ainoina alle eläkeiän olevina naisvieraina varmasti pelastimme narikassa palvelleiden inttipoikien itsenäisyyspäivän.

Oho, tämä kuvahan melkein voisi sopia tähän vuodenaikaan!

Ehdottomasti siis paikalla töissä olleen tutun " mitä vitsiä te täällä teette"- katseen arvoista.

Älä hyppää vielä!

Kun pihalla on liikaa lunta lokakuussa, työt kasaantuvat, kuntoilu ei kiinnosta ja juuri ostetut talvisaappaat vuotavat sittenkin pohjasta, kannattaa mennä tänne.

Sen jälkeen maailmassa ei voi masentaa enää mikään.

kuvat: mymilktoof.blogspot.com

Leivoksia 4,95/kg

Muutama viikko sitten vietettiin yliopistomme vuosijuhlaa: oli upeita pukuja, pitkiä menuja ja monimutkaisia perinteitä. Muutaman korttelin päässä tunnelmallisessa yksiössä pidettiin kuitenkin vielä paremmat kemut. Varjovuosijuhlissamme tarjottiin lähes käsintehtyjä leivoksia ja tiukan (hinta)seulan kautta valittuja coktailpaloja. Pukukoodi oli selkeä mutta samalla melko salliva, ja sisään käveltiin pitkin punaista mattoa. Boolista perittiin sen verran kohtuullinen maksu, ettei Ikea- lappua matossa jääty kummemmin katselemaan.

(tervehdys joikuen!)

Huh huh, terveisiä Lapista! Bloggarilta on mennyt niin paljon energiaa lumessa rämpimiseen (lue: kaupungilla haahuiluun) ja joikumisen opetteluun (kavereiden kanssa käkättämiseen), että blogi on saanut olla taas hetken (järkyttävän kauan, hävettää) hurraamatta.

Opiskeluiden aloittelun (kahviloissa hengaamisen) ja uuden kaupungin nähtävyyksiin (iltaelämään) tutustumisen lomassa olen kyllä kannellut kameraa mukanani ahkerasti (kaksi kertaa), mutta jykevä järkkäri mahtuu vähän huonosti koulureppuun (käsilaukkuun). Kaiken lisäksi muistikortinlukijani jäi poron tallomaksi (istuin sen päälle tuolilla), ja lopuksi muistikortti itse tippui hankeen (teemukiin.)

Mutta tällästä tää on on täällä napapiirillä! Koulu (kyllä, koulu) on oikeasti tosi mielenkiintoista, ja tuntuu uskomattomalta, että saa käydä yliopistoa, jonka kirjastoon tilataan mieletön valikoima muotilehtiä, ja jossa on oma varastohuone mallinukeille. Oppikirjoja ei ole, paitsi sellaisia missä vilisee kuoseja ja kankaita. Välillä piirtolevyn edessä istuessa otsalle nousee luomistuskan aiheuttama hiki, mutta onneksi tuntureilta puhaltavat tuulet kuivaavat senkin.

Hyvempi päivä (ja ostos)

Viime viikolla syötiin brunssia, kilisteltiin uusia laseja, makoiltiin sohvilla iltapäivään ja sanottiin monta kertaa että mä en kestä, mulle tulee teitä kauhea ikävä, millonkohan taas tavataan. Syötiin lettuja ja katsottin toisten kasvoja varastoon.

Ei viitsitty antaa edes töiden pilata hyvin alkanutta päivää, vaan lähdettiin porukalla huvipuistoon: yksi istumaan peilisalin aulaan ja tarkastamaan rannekkeita, loput ihmettelemään miten sitä lapsena selvisi kokonaisesta Lintsi-päivästä oksentamatta. Unelmoin etukäteen saavani kivoja kuvia ja pystyväni poseeraamaan hempeänvärinen hattara kädessä, mutta päädyttiinkin kyyhöttämään vähän huonovointisina makkaraperunoiden kanssa penkille ja päivittelemään nykyajan nuoria .

Ennen huvipuistohurjastelua piipahdettiin kuitenkin tyylikkäässä kaupassa sisäpihalla, ja ostettiin jotain, jolla selviää syksystä. Koska edessä on muutto selvästi ankarimmille leveyspiireille, annoin itselleni luvan sijoittaa.


Kassin sisällöstä kuitenkin tarkemmin vasta ensi kerralla! Tämä terttu on nimittäin jo aika nuupahtanut, ja huomenna on vielä töitä (jotta nyt saan sitten sen sijoituksen kustannettua). Voikaa hyvin kaikki kolmetoista kaunista lukijaani!