Älä hyppää vielä!

Kun pihalla on liikaa lunta lokakuussa, työt kasaantuvat, kuntoilu ei kiinnosta ja juuri ostetut talvisaappaat vuotavat sittenkin pohjasta, kannattaa mennä tänne.

Sen jälkeen maailmassa ei voi masentaa enää mikään.

kuvat: mymilktoof.blogspot.com

Leivoksia 4,95/kg

Muutama viikko sitten vietettiin yliopistomme vuosijuhlaa: oli upeita pukuja, pitkiä menuja ja monimutkaisia perinteitä. Muutaman korttelin päässä tunnelmallisessa yksiössä pidettiin kuitenkin vielä paremmat kemut. Varjovuosijuhlissamme tarjottiin lähes käsintehtyjä leivoksia ja tiukan (hinta)seulan kautta valittuja coktailpaloja. Pukukoodi oli selkeä mutta samalla melko salliva, ja sisään käveltiin pitkin punaista mattoa. Boolista perittiin sen verran kohtuullinen maksu, ettei Ikea- lappua matossa jääty kummemmin katselemaan.

(tervehdys joikuen!)

Huh huh, terveisiä Lapista! Bloggarilta on mennyt niin paljon energiaa lumessa rämpimiseen (lue: kaupungilla haahuiluun) ja joikumisen opetteluun (kavereiden kanssa käkättämiseen), että blogi on saanut olla taas hetken (järkyttävän kauan, hävettää) hurraamatta.

Opiskeluiden aloittelun (kahviloissa hengaamisen) ja uuden kaupungin nähtävyyksiin (iltaelämään) tutustumisen lomassa olen kyllä kannellut kameraa mukanani ahkerasti (kaksi kertaa), mutta jykevä järkkäri mahtuu vähän huonosti koulureppuun (käsilaukkuun). Kaiken lisäksi muistikortinlukijani jäi poron tallomaksi (istuin sen päälle tuolilla), ja lopuksi muistikortti itse tippui hankeen (teemukiin.)

Mutta tällästä tää on on täällä napapiirillä! Koulu (kyllä, koulu) on oikeasti tosi mielenkiintoista, ja tuntuu uskomattomalta, että saa käydä yliopistoa, jonka kirjastoon tilataan mieletön valikoima muotilehtiä, ja jossa on oma varastohuone mallinukeille. Oppikirjoja ei ole, paitsi sellaisia missä vilisee kuoseja ja kankaita. Välillä piirtolevyn edessä istuessa otsalle nousee luomistuskan aiheuttama hiki, mutta onneksi tuntureilta puhaltavat tuulet kuivaavat senkin.

Hyvempi päivä (ja ostos)

Viime viikolla syötiin brunssia, kilisteltiin uusia laseja, makoiltiin sohvilla iltapäivään ja sanottiin monta kertaa että mä en kestä, mulle tulee teitä kauhea ikävä, millonkohan taas tavataan. Syötiin lettuja ja katsottin toisten kasvoja varastoon.

Ei viitsitty antaa edes töiden pilata hyvin alkanutta päivää, vaan lähdettiin porukalla huvipuistoon: yksi istumaan peilisalin aulaan ja tarkastamaan rannekkeita, loput ihmettelemään miten sitä lapsena selvisi kokonaisesta Lintsi-päivästä oksentamatta. Unelmoin etukäteen saavani kivoja kuvia ja pystyväni poseeraamaan hempeänvärinen hattara kädessä, mutta päädyttiinkin kyyhöttämään vähän huonovointisina makkaraperunoiden kanssa penkille ja päivittelemään nykyajan nuoria .

Ennen huvipuistohurjastelua piipahdettiin kuitenkin tyylikkäässä kaupassa sisäpihalla, ja ostettiin jotain, jolla selviää syksystä. Koska edessä on muutto selvästi ankarimmille leveyspiireille, annoin itselleni luvan sijoittaa.


Kassin sisällöstä kuitenkin tarkemmin vasta ensi kerralla! Tämä terttu on nimittäin jo aika nuupahtanut, ja huomenna on vielä töitä (jotta nyt saan sitten sen sijoituksen kustannettua). Voikaa hyvin kaikki kolmetoista kaunista lukijaani!

Urajuhlija

(kuvat oncewed.com)

Olen usein miettinyt, miten mieletöntä olisi järjestää työkseen juhlia- valita kukkia, kuorruttaa kakkuja, suunnitella kattauksia, puhaltaa ilmapalloja. Ja tietysti kuunnella hämmästyneiden vieraiden ylistyksiä sekä juoda jäljelle jäänyttä skumppaa mehulasista ja syödä leivoksia suoraan tarjottimelta siinä vaiheessa iltaa, kun kynttilät ovat jo palaneet lyhyiksi ja valtaosa juhlijoista väsähtänyt.

Ehkä sitten, kun olen valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi, perustanut kahvilan, kirjoittanut hyvän keittokirjan, päässyt vierailevaksi kolumnistiksi, lopettanut kynsien pureskelun, luopunut eineksistä...

Eläviä ja kuolleita

Joku jo kyseli tuolla että ollaanko sitä enää hengissä ollenkaan. Kyllä ollaan- pulssi tuntuu ja henki kulkee, vaikka tämä kesä on säiden ja töiden puolesta kuntoa kovasti koetellutkin. Helteisiin ja kesätöihin vetoaminen taitaa olla aika säälittävää kun samat riesat ovat piinanneet koko Suomen nuorisoa, muttakun... no, mennääs eteenpäin.

Niinä muutamina hetkinä, kun en ole maannut sohvalla ja valittanut kuumuudesta, olen koittanut vähän järkkäillä syksyn muuttoa. Mummilta saatu ja keltaiseksi spreijattu kahvinkeitin toivottavasti piristää niinäkin aamuina, kun opiskelijan budjetti ei riitä itse kahviin. Näppärää!

Piristävää keitintäni koitin epätoivoisesti tuijottaa tänäänkin, kun tietokoneeni, jonka äkillisestä sairaskohtauksesta ruikutin viime keväänä, viimein palautui huollosta. Kone kesti kotiolosuhteita noin 20 minuuttia, jonka jälkeen se vaipui takaisin ties minkä rajan taakse. Joudun siis palaamaan huomenna takaisin korjaajan luokse, joka jo tänään kertoi aika voipuneen näköisenä, että "sulta löytyi täältä 49 vakoiluohjelmaan, mites toi tietoturva?".

Tai ehkä sittenkin etsin uuden huoltopaikan, jonne vien huomenna siskoni vanhan koneen, se ei sitten tajuu tietsikoista mitään. Ja joo, noi kynsilakkajäljet näytössä tuli just siltä!

It was a celebration!

Kiirettä, kakkua, kipeitä jalkoja, korkokenkiä, kukkakauppojen pakkauspaperia ja kirjekuoria- ja sitten viimeisetkin vieraat olivat eteisessä, juhlat ohi ja jääkaapissa jämiä vuodeksi eteenpäin.

Menoa ja meininkiä on viimeaikoina riittänyt muutenkin: vatkaamisen, hankaamisen, mankeloinnin ja tamppaamisen taustalla on soinut koko ajan pääsykoerumba. Täällä kesä on vielä vähän kahden vaiheilla, että viitsisko jo asettua aloilleen, joten taidan antaa aivoille pienen paussin, ottaa lautasellisen leftoverseja ja mennä maanittelemaan suvea kiikkerään baden-badeniin puutarhaan.