Pari palaa huonetta, kiitos

Kiitos edellisen merkkinän myötätunnosta! Kone-parka on kyllä edelleen ihan kanttuvei (en tiedä onko tämä sana vai joku meidän perheen inside-termi) mutta päätin reippaasti pikakelata surutyön vaiheet shokki-ja vihaosioista suoraan tilanteen hyväksymiseen. Eli eikun eteenpäin!

Elinvoimaa pursuen toteutinkin tänään useampaan otteeseen pyydetyn huonepostauksen- joskin hieman karsittuna versiona. Suurin osa lukijoistani on luultavasti koulukavereitani, jotka ovat varmasti ihan täpinöissään saadessaan katsoa kuvia pienestä kopista, jossa ovat vierailleet sata kertaa ennenkin. No, tappakaa tutut aikaa vaikka tällä.

Maailman epäergonomisin työpiste, olkaa hyvä! Pehmeä rahi työtuolina on selän vihollinen, mutta itseäni saan kieroon kasvavasta selkärangasta sitten syyttää: mitäs en huoli kunnollista(=valtavaa, käsinojallista,järkyttävän rumaa, eihän sellaista nyt voi ottaa!!!) työtuolia. Mutta kattokaas: Työpöytä ihan siistinä, vaikka massiivisesta viikkonsiivouksesta olikin kuvaushetkellä kulunut jo tunti!

Ilmoitustaulu jolle tärkeät ilmoitukset ja säilytettävät paperit eivät koskaan mahdu.

Tätä julistetta tuijotan kun jumppaan lattialla.

Voin rehellisesti sanoa että räpsin kuvia ainakin kolmen muistikortin verran. Lieneekö syy ollut kierossa valossa (tai lähinnä sen puutteessa) vai räpsivässä henkilössä itse, mutta päädyin kuvaussessioiden jälkeen poistamaan kuvia ne kolme muistikortillista. Tämä saakin olla nyt tälläinen maistiainen, vaikka toisaalta en nyt tiedä haluatteko nähdä kuvia patterista, pölyisestä matosta, pistorasioista tai sängynpäädyistä? Ei tähän miniatyyriluolaan paljon muuta nimittäin enää mahdu.

Maapallon hankin muuten kirppikseltä juuri sinä aamuna kun saatiin kuulla syksyn yo-kijoitusten tulokset. Pallosta tulikin meille itsensä hengiltä hermoileville abeille erittäin toimiva stressilelu: osoitettiin vuoronperään kartalta paikkoja, jossa ihmiset ovat vielä tukalemmassa tilanteessa kuin me. Tiedetään, vakavilla asiolla ei saa pilailla, mutta hetkeksi kyllä helpotti! Kunnes ne tulokset sitten tulivat.

Mutta mutta, meikä lähtee nyt raivaamaan tietään takaisin huoneeseeni, joka on palautunut pre-siivous kuntoon ennätyksellisellä vauhdilla. Uusi viikko,uudet kujeet- nautitaan siitä!

No news is bad news

Minä! Täällä ! Hengissä!

En ole kuollut saati unohtanut tekemääni lupausta säännöllisemmästä päivitystahdista. Elän kuitenkin nyt juuri henkisesti hyvin raskasta aikaa, sillä rakas ja uskollinen HP Pavilion Entertainment PC- mussuni sai vakavan sairaskohtauksen alkuviikosta ja toipumisennusteet ovat huonot.

Ajatus mahdollisesti menetetyistä kuvista ja kirjoituksista saa hysteeriseksi: pahimassa tapauksessa kaikki materiaali viimeiseltä kolmelta viime vuodelta on pyyhkiytynyt pois!

Niin kauan kuin on elämää on kuitenkin toivoa, ja koska kannettavastani kuuluu sentään jonkinlaista kohinaa käynnistettäessä, en ihan vielä kaiva surunauhaa esiin. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja tanssia jotain poppastansseja potilaan ympärillä!

Ei siis muuta kuin jammaamaan, toivotaan parasta!

(Kuvituksena on se ainoa kuva, jonka oli talletettu turvaan kotikoneellemme. Voi tätä haikeutta!)

Hai

Kaksi vuotta sitten koulukuvauksissa epävarman teinin itsetuntoni sai juuri tarvitsemaansa kohotusta, kun asettuessani kuvattavaksi valokuvaaja-setä huusi että "sinähän hymyilet kuin hai!" Vasta myöhemmin tajusin, että sutkautus oli saattanut johtua kantamastani rintakorusta. Toisaalta, katsottuaan kyseistä kuvaa ei voi kyllä mennä vannomaan mitään.

Tänään olen tuntenut oloni taas haiksi, tai pikemminkin turpeaksi, väsähtäneeksi valaaksi kiitos eilisten varsin herkkupainotteisten synttäreiden ja niiden jatkojen. Koitin kuvailla viime merkinnässä mainittuja ompeluprojekteja mutta klikkasin äsken kaikki tuhat otosta roskakoriin. Palautumista valaasta takaisin ihmiseksi odotellessa...!

Nyt on aika rästiläksyjen ja rästiin jääneiden rästiläksyjen. Voimia uuteen viikkoon!

ps. kuvan Hi-rintakoruja ja riipuksia saa täältä!

Tule nyt sitten

Lomaa on jäljellä muutama tunti, enkä voi kieltää ettenkö olisi valmis sijoittamaan aika suuria summia pariin bonus-päivään. Itkusta markkinoilla tai missään muuallakaan tuskin on enää kuitenkaan apua, joten hyväksyttävä se on: huomenna alkaa arki.

Arkea maustamaan hankin jo marraskuun lopussa herkullisen kaulakorun Taikin joulumyyjäisistä. Kuka yläkuvassa ei kuulu joukkoon? (Oikea vastaus on tietenkin Fazerin karpalokonvehti! Joulumieli koki kovan kolauksen kun ennen pyhiä huomasin että suklaarasioista oli poistettu ikisuosikki geisha,mutta ainakin täällä toistuvasti laatikkoon viimeiseksi jäävää karpaloa retuutettiin vielä mukana.)

Alati köyhyysrajalla keinuvana minulla ei ole ollut varaa riehua alennusmyynneissä niin villisti kuin kieltämättä tekisi mieli, mutta onneksi vanha kunnon Husqvarna on vähän jeesaillut. Se on loihtinut kirppareilta raahamistani kankaista loman aikana jos jonkinmoista vaatetta. Hyvä tyttö!

Ilta ulkona tummuu, ja joulukuusi makaa orpona ja alastomana hangessa. Nyt voi valita makaako itse loppuloman murjottaen matolla vai silittääkö lempivaatteet huomista varten. Taidan toivottaa viimeisen karpalon myötä arjen tervetulleeksi ja mennä etsimään ehjiä sukkahousuja.

Verryttelyn jälkeen

Joku viisas neito Trendissä sanoi lopettaneensa bloggauksen, koska elämästä kuuluu nauttia eikä raportoida netissä. Siksi täälläkin on ollut aika autioita. Viime merkinnästä on kuitenkin ehtinyt vierehtää sen verran kauan, että kertyneitä kuvia ja juttuja liikenisi varmasti jo vähän tännekin.

Toivon siis itselleni intoa jatkaa bloggaamisen opettelua ja teille muille

KAIKIN PUOLIN IHANAA UUTTA VUOTTA!

Jos vaikka sovitaan, että viime vuosi oli Hoorayn harjoittelukausi, ja nyt alkaa todellinen toiminta. Huh huh, tässähän alkaa itseäänkin jännittää...!

Avaa vuoden Hyvä työ- tili ja auta Terttua! Olisiko sinulla toiveita postauksien suhteen tai muita hyviä vinkkejä? Kaikki kommentit otetaan suurella riemulla vastaan!

Lomalainen

Syötän vanhoja kankaita ompelukoneelle ja enkä niin kamalasti välitä kun tikit menee vinoon. Välillä vedän ihanan punaiset kirppis-saappaani jalkaan, laitan Puhviksi ristityn turkishatun päähän ja talsin lehtiin hautaantuneita sivukatuja pitkin kauppaan ostamaan suklaarusinoita (oon ihan koukussa). Kuuntelen Frank Sinatraa ja makaan petaamattomalla sängyllä, katson televisiosta keveästi kokkaavaa Nigellaa ja käytän samoja legginsejä koko viikon.

Lomalla on mahtavaa, eiks je?

Sitä just!

That's the way the cookie crumbles

Saatoin tehdä suuren virheen nimetessäni blogiani: alkaa tuntua että Byää! tai Buhuu! kuvaisi paremmin nykyisiä tunnelmia täällä. Sori kaverit, koitan vähentää marinaa ja aloittaa taas kohta pullille ja perjantai-illoille hurraamisen.

Mitään riemunkiljahduksia on kyllä toisaalta ihan turha odottaa, kun opeteltava on englannin maantieteellisten nimien artikkelisääntöjen poikkeustapauksia ja rinnasteisia päälauseita korvaavien lauseenvastikkeiden muodostamista. Koitan epätoivoisesti muistaa, että siltojen nimiin ei tule artikkelia elleivät ne sijaitse Amerikassa ,ja että lehtien nimien kanssa artikkelia käytetään vain jos lehti on englanninkielinen , poikkeuksena kuitenkin kaikki aikakausilehdet.

Tiedän kyllä että samassa jamassa on tällä hetkellä parikymmentätuhatta muutakin, en se ole minä yksin joka tässä kärsii, mutta koska valittaminen ja mutrio-naaman näyttäminen on abien yksinoikeus, käytän sitä hyväkseni.

Maailma siis tuntuu tällä hetkellä kovin kovalta. Jotta balanssi säilyy, tarvitaan tietysti jotain pehmeää, vaikka tämä aah-niin-ihku pussukka, jonka ostin sieltä puhkimainostetusta Gloriasta kesällä.

Se on pehmeä ja pinkki, joten se on ihana. Voisinpa sulloutua pussukkaan sisälle pronomineja ja konjuktioita pakoon. Ootteko muuten huomanneet (sulava aiheenvaihdos), että kun on pakko tehä jotain tylsää, sitä keksii kaikkea mahdollista sijaistoimintaa ettei vaan tarttisi tarttua hommiin? Kerran koeviikolla mulle iski hirveä himo tehdä lumiukko. Lumiukko! En saanut mitää aikaseksi ennen kun olin tyydyttänyt hullun haluni. Tänään olen taistellut kaikin voimien, etten sortuisi samanlaiseen pakoiluun, mutta vaikeeta kuulkaa on.

Nyt kyllä lähden ruikuttamasta! Taidan mennä suomalaiseen tyyliin hukuttamaan murheeni pulloon: pikkuveljeni osti mulle Jaffaa opiskelun piristykseksi. Ja minä se vain ajattelen lumiukkoja. Paha, paha Terttu!

Edit: osaako joku sanoa miksi mun rivivälit vaihtelee? En saa niitä kuriin millään, apua!