Saatoin tehdä suuren virheen nimetessäni blogiani: alkaa tuntua että Byää! tai Buhuu! kuvaisi paremmin nykyisiä tunnelmia täällä. Sori kaverit, koitan vähentää marinaa ja aloittaa taas kohta pullille ja perjantai-illoille hurraamisen.
Mitään riemunkiljahduksia on kyllä toisaalta ihan turha odottaa, kun opeteltava on englannin maantieteellisten nimien artikkelisääntöjen poikkeustapauksia ja rinnasteisia päälauseita korvaavien lauseenvastikkeiden muodostamista. Koitan epätoivoisesti muistaa, että siltojen nimiin ei tule artikkelia elleivät ne sijaitse Amerikassa ,ja että lehtien nimien kanssa artikkelia käytetään vain jos lehti on englanninkielinen , poikkeuksena kuitenkin kaikki aikakausilehdet.
Tiedän kyllä että samassa jamassa on tällä hetkellä parikymmentätuhatta muutakin, en se ole minä yksin joka tässä kärsii, mutta koska valittaminen ja mutrio-naaman näyttäminen on abien yksinoikeus, käytän sitä hyväkseni.
Maailma siis tuntuu tällä hetkellä kovin kovalta. Jotta balanssi säilyy, tarvitaan tietysti jotain pehmeää, vaikka tämä aah-niin-ihku pussukka, jonka ostin sieltä puhkimainostetusta Gloriasta kesällä.
Se on pehmeä ja pinkki, joten se on ihana. Voisinpa sulloutua pussukkaan sisälle pronomineja ja konjuktioita pakoon. Ootteko muuten huomanneet (sulava aiheenvaihdos), että kun on pakko tehä jotain tylsää, sitä keksii kaikkea mahdollista sijaistoimintaa ettei vaan tarttisi tarttua hommiin? Kerran koeviikolla mulle iski hirveä himo tehdä lumiukko. Lumiukko! En saanut mitää aikaseksi ennen kun olin tyydyttänyt hullun haluni. Tänään olen taistellut kaikin voimien, etten sortuisi samanlaiseen pakoiluun, mutta vaikeeta kuulkaa on.
Nyt kyllä lähden ruikuttamasta! Taidan mennä suomalaiseen tyyliin hukuttamaan murheeni pulloon: pikkuveljeni osti mulle Jaffaa opiskelun piristykseksi. Ja minä se vain ajattelen lumiukkoja. Paha, paha Terttu!
Edit: osaako joku sanoa miksi mun rivivälit vaihtelee? En saa niitä kuriin millään, apua!
