Lomalainen

Syötän vanhoja kankaita ompelukoneelle ja enkä niin kamalasti välitä kun tikit menee vinoon. Välillä vedän ihanan punaiset kirppis-saappaani jalkaan, laitan Puhviksi ristityn turkishatun päähän ja talsin lehtiin hautaantuneita sivukatuja pitkin kauppaan ostamaan suklaarusinoita (oon ihan koukussa). Kuuntelen Frank Sinatraa ja makaan petaamattomalla sängyllä, katson televisiosta keveästi kokkaavaa Nigellaa ja käytän samoja legginsejä koko viikon.

Lomalla on mahtavaa, eiks je?

Sitä just!

That's the way the cookie crumbles

Saatoin tehdä suuren virheen nimetessäni blogiani: alkaa tuntua että Byää! tai Buhuu! kuvaisi paremmin nykyisiä tunnelmia täällä. Sori kaverit, koitan vähentää marinaa ja aloittaa taas kohta pullille ja perjantai-illoille hurraamisen.

Mitään riemunkiljahduksia on kyllä toisaalta ihan turha odottaa, kun opeteltava on englannin maantieteellisten nimien artikkelisääntöjen poikkeustapauksia ja rinnasteisia päälauseita korvaavien lauseenvastikkeiden muodostamista. Koitan epätoivoisesti muistaa, että siltojen nimiin ei tule artikkelia elleivät ne sijaitse Amerikassa ,ja että lehtien nimien kanssa artikkelia käytetään vain jos lehti on englanninkielinen , poikkeuksena kuitenkin kaikki aikakausilehdet.

Tiedän kyllä että samassa jamassa on tällä hetkellä parikymmentätuhatta muutakin, en se ole minä yksin joka tässä kärsii, mutta koska valittaminen ja mutrio-naaman näyttäminen on abien yksinoikeus, käytän sitä hyväkseni.

Maailma siis tuntuu tällä hetkellä kovin kovalta. Jotta balanssi säilyy, tarvitaan tietysti jotain pehmeää, vaikka tämä aah-niin-ihku pussukka, jonka ostin sieltä puhkimainostetusta Gloriasta kesällä.

Se on pehmeä ja pinkki, joten se on ihana. Voisinpa sulloutua pussukkaan sisälle pronomineja ja konjuktioita pakoon. Ootteko muuten huomanneet (sulava aiheenvaihdos), että kun on pakko tehä jotain tylsää, sitä keksii kaikkea mahdollista sijaistoimintaa ettei vaan tarttisi tarttua hommiin? Kerran koeviikolla mulle iski hirveä himo tehdä lumiukko. Lumiukko! En saanut mitää aikaseksi ennen kun olin tyydyttänyt hullun haluni. Tänään olen taistellut kaikin voimien, etten sortuisi samanlaiseen pakoiluun, mutta vaikeeta kuulkaa on.

Nyt kyllä lähden ruikuttamasta! Taidan mennä suomalaiseen tyyliin hukuttamaan murheeni pulloon: pikkuveljeni osti mulle Jaffaa opiskelun piristykseksi. Ja minä se vain ajattelen lumiukkoja. Paha, paha Terttu!

Edit: osaako joku sanoa miksi mun rivivälit vaihtelee? En saa niitä kuriin millään, apua!

Pusun voimalla

Kun on stressaantunut, syö kookospusun äkkiä kahdella haukulla. Kaataa itselleen päivän aikana kymmenen kuppia kahvia, mutta unohtaa jokaisen juotuaan siitä puolet. Puree hartaudella kasvatetut kynnet. Alkaa tehdä mieli lukea Suomen kuvalehteä tai katsoa uutisia, jotta ei tarttisi kokoajan tehdä sitä mitä oikeesti pitäisi. On kärttynen ja levoton, ja luultavasti lyö vielä varpaansa kaapinkulmaan, jotta oikein alkaa harmittaa.

Silloin pitää ottaa toinen kookospusu ja lakata stressaamasta.

Aah, jo helpottaa.

Terveisiä evakosta

Olen vankina omassa huoneessani, koska keittiön sokkelin takaa kuuluu karmaisevan hiirimäisiä ääniä. Mulle ei tulisi mieleenkään katsoa että mikä se siellä ääntelee enkä uskalla olla edes samassa tilassa, saisin nimittäis slaagin jos roskiksen alta yhtäkkiä puskisi joku jyrsijä. Ei auta vaikka miten koittaisin ajatella hiiriä jonain lempeinä Hilariuksina.

Täällä siis jumitan kunnes joku rohkeampi tulee ja spreijaa koko huushollin rotanmyrkyllä. Oon koittanut aina elokuun alusta lähtien nipistää aikaa päivittääkseni, mutta abivuosi ei armoa tunne. Perjantai-illan kunniaksi on kuitenkin varmaan ihan sallittua sulkea maolit ja grammarit hetkeksi, eikö?

Tosiasiassa mun opiskelumetodit on kyllä aika lempeitä, tuuditan itseäni uskoon että käkättämällä 70's showlle ja kuuntelemalla Agatha Christien kuunnelmia enkkuni hioutuu laudatur-kuntoon. Matikka kohenee siinä tietysti samalla.

Viime viikollakaan ei oppikirjojen sivut paljon kääntelystä kuluneet. Perjantaina olin muutaman muun tavoin Taiteiden yössä. Hehkutetun jättikalapallo-esityksen sijaan sain ihastella bussipysäkin mainosta, jonka taakse jumituttiin kun koitettiin ovelina koukkasta sivukatua pitkin suoraan paraatipaikalle. Tursaat ja lonkerot jäi siis näkemättä, mutta kivaa oli silti. Gloria ei pettänyt taaskaan, ja mukaan Taikin myyjäisistä tarttui hauska kaulakoru.


Ulkoilmaelokuvat on ajatuksena mitä hurmaavin ja nyt kun kerrankin oli mahdollisuus katsoa leffaa keskellä Helsinkiä puolenyön jälkeen, ei edes haitannut että valkokankaalla pyöri aika laimeeta 60-luvun komediaa.


Yötaitelua lukuunottamatta viime ajat ovat olleet aika tasapaksuja, eikä mitään järisyttävää kommentoitavaa ole. Löysin tosin kirpparilta aika hullun jutun!Sattuikin että kaikista maailman ihmisistä juuri minä törmäsin tähän. Magiaa.


Syksy on mun lempivuodenaika, sillon saa pukeutua ja laittaa lyhtyjä ja sen 70's showkin katselu käy helpommin, kun ei aurinko paista televisioruutuun. Toivotaan että syysinspiraatio välittyy tännekin!

Kakku kesänpäätöskekkereistä, pingukin juhlii kun talvi tulee!

Jokohan se hamtaro olisi kuollut. Jos ei enää postausta kuulu, niin tietäkää, että lähdin onnellisena.

Edit: Pahin painajaiseni toteutui: Ei se ollut kuollut vaan erittäin elävänä keittiön biojäteastiassa. Siirryn evakosta suoraan hermoparantolaan, enkä toivu koskaan.

"Tää irtos kun painin koulussa"

Eilen äiti ilmoitti, että se on kuulkaas tänään joko matonpesumaraton tai ullakon siivous. Hepuloituani hetken oli pakko alistua ,ja koska lomaa on jäljellä enää muutama surkea päivä niin mitä muutakaan tekemistä sitä voisi olla. Ei auttanut muu kuin kaapata mankka kainaloon ja kiivetä rappuset ylös.

Meijän ullakko on jaettu osioihin Terttu ja muut. Omaa lääniäni kartoittaessani käsiini osui vaikka mitä ihanaa (kahen euron kolikko!), karseeta (kaikki veriset maitohampaani) ja hulvatonta (ala-asteen kirjevihkoja,"Onx Matias sun mielest söpö?!??").

Muistatteko Junon hampurilaispuhelimen? Löysin ullakolta tomaatti-version! Ja biljoona pullonkorkkia.

Yläasteen lopussa saatiin kuviksessa vapaat kädet, ja päätin jostain syystä tehdä anarkisti-veljeäni esittävän marionettinuken. Veljeni "VASTARINTA ON VOIMAA"- kauden loputtua nukkekin siirrettiin kapinoimaan yläkertaan. Kahvikupit on ehtaa DDR-designia.

Urakkani perusteella voin ihan suositella satunaisia varastovierailuja, ikinä ei tiedä mitä vanhoista kätköistään bongaa. Mikäli oma ullakko ei ole sellainen naistenlehdissä hehkutettu isoäidin aarreaitta, josta löytyy kevyesti penkomalla Chanelin laukkuja tai muita vintage-helmiä, kannattaa etsiä sitten vaikka ne vanhat hampaat. Omanlaisia aarteita ovat kai nekin.

Thinking pink

Sisäinen barbini on aktivoitunut tai sitten vaan liikuin loppuviikosta punatutka päällä- pinkkiä tunki ostoskassiin jokaisella reissulla!

pinkit helmet- Bijou Brigitte
pinkit tennarit- kirppis
pinkki pallotunika- kirppis
pinkki rusetti- kangaskori
pinkit sukkahousut- Fida lähetystori

Anttilan levyalessa jumiuduin P:n kohdalle. Valitsin sitten kuitenkin Ultra Bran Pinkin sijaan, mutta läheltä liippas. Alan huolestua!

Pelastaudunkin nyt kaverille rippijuhlien rääppiäisiin, jossa tarjoillaan vihreitä bebe-leivoksia. Jos vieroitushoitoon panostaa, on paraneminen kuulemma mahdollista. Täytynee siis nauttia muutama extra-bebe pelkistä terveydellisistä syistä.

Jos vain kuin kunnes

Kesällä eletään ehkä pallogrillien tai pingviini-tuuttien kultakautta, mutta enemmän kuin mitään muuta, kesä on jossittelun aikaa.

Loman odotus alkaa viimeistään loppiaisena, ja kun taistelu loskaisia kevätkuukausia, ankeita aamuja ja viimeisten kouluviikkojen tuskaisia tunteja vastaan on vihdoin voitettu, on olo aika mahtava. Nyt teen sitten vihdoinkin kaikkea, mistä kuluneen vuoden aikana vain unelmoin! Tai tekisin, jos ei tarttis nyt ensin käydä muutama kuukausi töissä. Ja jos ei sataisi niin paljon. Tai jos olisi enemmän rahaa, jos olisi kaveri joka tulisi mukaan, jos se ei olisi vähän outoa, jos viitsisin.

Tälläinen olisi ollut minun kesäni, jos olisin tehnyt niin kuin olisin oikeasti tahtonut.

Olisin kiertänyt Suomea pyörällä, junalla, höyrylaivalla tai vaikka resiinalla vieraillen kaikenlaisissa ihanissa tapahtumissa. Kirpputoreja, huutokauppoja, juhannustansseja! Ihan kesän alussa kulttuurikeskus Gloriassa järjestetty Ofelia Second Hand Market tuli kuitenkin tsekattua, ja onneksi tulikin: hyvä etten pyörtynyt kun saavuin paikalle! Pulssini oli niin korkealla että ihmetteln ettei vereni jo vaahtoutunut kierrellessäni myyntipöytiä, koska jokainen taso oli täynnä mitä upeimpia ja mielikuvituksellsimpia asusteita ja koruja. Kuvia nappasin aina kun havahduin hurmoksesta sen verran, että sai kysyttyä myyjältä luvan. Paikassa olisi voinut viettää vuoden, pari kuukautta täytyy tosin varata riittävien kehujen kirjoittamiseen vieraskirjaan.

Täydelliseen kesään kuuluu tietysti myös jäätelö- pallo päivässä pitää kurvit kunnossa ja mielen virkeänä ja niin edelleen. Tästä jätskiautosta ostaisin kyllä vaikka pakastealtaan kerralla täyteen! Miksei meilläpäin kurvaile tälläisiä kaunottaria? Lyön vetoa, että kuvan kaarasta ei lähde edes samanlainen ärsyttävä tilulilu kuin tavallisista jäätelöautoista, vaan se soittaa jotain svengaavaa kesämusaa, joka tuo auringon esiin ja karkottaa kärpäset.

Mekko- Vila
Helmet- H&M
Riipus vanhasta pääsiäiskoristeesta, 50-luvun hattu kirpparilta

Kesällä ei kuulusi näyttäytyä missään ilman asianmukaisia kesäkuteita, meinaan siis lähinnä mekkoa. Tätä kohtaa on tullut laiminlyötyä lähes poikkeuksetta, työpaikallani kun ei saanut nousta helma liian korkealle tai olkapäät vilkkua.

Lomalla olisin voinut toteuttaa kaikki ne hullut ideat ja päättömät kokeilut, joihin ei muka arkena ole aikaa. Olisin voinut laittaa ompelukoneen hyrisemään vuorokauden ympäri ja ottaa käsittelyyn jokaisen tuunaus-jonossa odottavan vaatteen. Kesän ainoa käsityö on kuitenkin hiuskoru, joka on taiteltu vanhoista verhoista.

Mielestäni kesään kuuluu myös juhlat, eikä se meinaa vaan mäyräkoiraa ja kahta kaveria, vaan ihan oikeita kauniita kutsuja! Ystäviä on vaan aika vaikee haalia kasaan kerralla näin suvena, yhden kun saa kiinni niin toinen jo karkaa kaupan kassalle iltavuoroon tai perhelomalle Kyprokselle. Kuvan kakku on synttäreiltäni huhtikuusta, ja mieli tekis laittaa pirskeet pystyyn jo uudestaan. Vapaaehtoisia vieraita?

Jos kesällä on niin vaikea saada aikaan, ehkei syksyn tulo toisaalta olekaan niin masentavaa. Onpahan taas jengi koossa, olkoonkin sitten ruotsin tunnilla tai ruokajonossa, ja inspiraatiokin iskee yleensä silloin, kun sitä ei missään nimessa olisi aikaa toteuttaa läksyjen takia. Kai sitä voi kilistellä laseja kesän jälkeenkin, ja mekossa heilua marraskuussa.

Syksyllä teen sitten kaikkea, mitä kesällä en ehtinyt!

Meijän sellulemmikki toivottaa hyvät yöt!