Pusun voimalla

Kun on stressaantunut, syö kookospusun äkkiä kahdella haukulla. Kaataa itselleen päivän aikana kymmenen kuppia kahvia, mutta unohtaa jokaisen juotuaan siitä puolet. Puree hartaudella kasvatetut kynnet. Alkaa tehdä mieli lukea Suomen kuvalehteä tai katsoa uutisia, jotta ei tarttisi kokoajan tehdä sitä mitä oikeesti pitäisi. On kärttynen ja levoton, ja luultavasti lyö vielä varpaansa kaapinkulmaan, jotta oikein alkaa harmittaa.

Silloin pitää ottaa toinen kookospusu ja lakata stressaamasta.

Aah, jo helpottaa.

Terveisiä evakosta

Olen vankina omassa huoneessani, koska keittiön sokkelin takaa kuuluu karmaisevan hiirimäisiä ääniä. Mulle ei tulisi mieleenkään katsoa että mikä se siellä ääntelee enkä uskalla olla edes samassa tilassa, saisin nimittäis slaagin jos roskiksen alta yhtäkkiä puskisi joku jyrsijä. Ei auta vaikka miten koittaisin ajatella hiiriä jonain lempeinä Hilariuksina.

Täällä siis jumitan kunnes joku rohkeampi tulee ja spreijaa koko huushollin rotanmyrkyllä. Oon koittanut aina elokuun alusta lähtien nipistää aikaa päivittääkseni, mutta abivuosi ei armoa tunne. Perjantai-illan kunniaksi on kuitenkin varmaan ihan sallittua sulkea maolit ja grammarit hetkeksi, eikö?

Tosiasiassa mun opiskelumetodit on kyllä aika lempeitä, tuuditan itseäni uskoon että käkättämällä 70's showlle ja kuuntelemalla Agatha Christien kuunnelmia enkkuni hioutuu laudatur-kuntoon. Matikka kohenee siinä tietysti samalla.

Viime viikollakaan ei oppikirjojen sivut paljon kääntelystä kuluneet. Perjantaina olin muutaman muun tavoin Taiteiden yössä. Hehkutetun jättikalapallo-esityksen sijaan sain ihastella bussipysäkin mainosta, jonka taakse jumituttiin kun koitettiin ovelina koukkasta sivukatua pitkin suoraan paraatipaikalle. Tursaat ja lonkerot jäi siis näkemättä, mutta kivaa oli silti. Gloria ei pettänyt taaskaan, ja mukaan Taikin myyjäisistä tarttui hauska kaulakoru.


Ulkoilmaelokuvat on ajatuksena mitä hurmaavin ja nyt kun kerrankin oli mahdollisuus katsoa leffaa keskellä Helsinkiä puolenyön jälkeen, ei edes haitannut että valkokankaalla pyöri aika laimeeta 60-luvun komediaa.


Yötaitelua lukuunottamatta viime ajat ovat olleet aika tasapaksuja, eikä mitään järisyttävää kommentoitavaa ole. Löysin tosin kirpparilta aika hullun jutun!Sattuikin että kaikista maailman ihmisistä juuri minä törmäsin tähän. Magiaa.


Syksy on mun lempivuodenaika, sillon saa pukeutua ja laittaa lyhtyjä ja sen 70's showkin katselu käy helpommin, kun ei aurinko paista televisioruutuun. Toivotaan että syysinspiraatio välittyy tännekin!

Kakku kesänpäätöskekkereistä, pingukin juhlii kun talvi tulee!

Jokohan se hamtaro olisi kuollut. Jos ei enää postausta kuulu, niin tietäkää, että lähdin onnellisena.

Edit: Pahin painajaiseni toteutui: Ei se ollut kuollut vaan erittäin elävänä keittiön biojäteastiassa. Siirryn evakosta suoraan hermoparantolaan, enkä toivu koskaan.

"Tää irtos kun painin koulussa"

Eilen äiti ilmoitti, että se on kuulkaas tänään joko matonpesumaraton tai ullakon siivous. Hepuloituani hetken oli pakko alistua ,ja koska lomaa on jäljellä enää muutama surkea päivä niin mitä muutakaan tekemistä sitä voisi olla. Ei auttanut muu kuin kaapata mankka kainaloon ja kiivetä rappuset ylös.

Meijän ullakko on jaettu osioihin Terttu ja muut. Omaa lääniäni kartoittaessani käsiini osui vaikka mitä ihanaa (kahen euron kolikko!), karseeta (kaikki veriset maitohampaani) ja hulvatonta (ala-asteen kirjevihkoja,"Onx Matias sun mielest söpö?!??").

Muistatteko Junon hampurilaispuhelimen? Löysin ullakolta tomaatti-version! Ja biljoona pullonkorkkia.

Yläasteen lopussa saatiin kuviksessa vapaat kädet, ja päätin jostain syystä tehdä anarkisti-veljeäni esittävän marionettinuken. Veljeni "VASTARINTA ON VOIMAA"- kauden loputtua nukkekin siirrettiin kapinoimaan yläkertaan. Kahvikupit on ehtaa DDR-designia.

Urakkani perusteella voin ihan suositella satunaisia varastovierailuja, ikinä ei tiedä mitä vanhoista kätköistään bongaa. Mikäli oma ullakko ei ole sellainen naistenlehdissä hehkutettu isoäidin aarreaitta, josta löytyy kevyesti penkomalla Chanelin laukkuja tai muita vintage-helmiä, kannattaa etsiä sitten vaikka ne vanhat hampaat. Omanlaisia aarteita ovat kai nekin.

Thinking pink

Sisäinen barbini on aktivoitunut tai sitten vaan liikuin loppuviikosta punatutka päällä- pinkkiä tunki ostoskassiin jokaisella reissulla!

pinkit helmet- Bijou Brigitte
pinkit tennarit- kirppis
pinkki pallotunika- kirppis
pinkki rusetti- kangaskori
pinkit sukkahousut- Fida lähetystori

Anttilan levyalessa jumiuduin P:n kohdalle. Valitsin sitten kuitenkin Ultra Bran Pinkin sijaan, mutta läheltä liippas. Alan huolestua!

Pelastaudunkin nyt kaverille rippijuhlien rääppiäisiin, jossa tarjoillaan vihreitä bebe-leivoksia. Jos vieroitushoitoon panostaa, on paraneminen kuulemma mahdollista. Täytynee siis nauttia muutama extra-bebe pelkistä terveydellisistä syistä.

Jos vain kuin kunnes

Kesällä eletään ehkä pallogrillien tai pingviini-tuuttien kultakautta, mutta enemmän kuin mitään muuta, kesä on jossittelun aikaa.

Loman odotus alkaa viimeistään loppiaisena, ja kun taistelu loskaisia kevätkuukausia, ankeita aamuja ja viimeisten kouluviikkojen tuskaisia tunteja vastaan on vihdoin voitettu, on olo aika mahtava. Nyt teen sitten vihdoinkin kaikkea, mistä kuluneen vuoden aikana vain unelmoin! Tai tekisin, jos ei tarttis nyt ensin käydä muutama kuukausi töissä. Ja jos ei sataisi niin paljon. Tai jos olisi enemmän rahaa, jos olisi kaveri joka tulisi mukaan, jos se ei olisi vähän outoa, jos viitsisin.

Tälläinen olisi ollut minun kesäni, jos olisin tehnyt niin kuin olisin oikeasti tahtonut.

Olisin kiertänyt Suomea pyörällä, junalla, höyrylaivalla tai vaikka resiinalla vieraillen kaikenlaisissa ihanissa tapahtumissa. Kirpputoreja, huutokauppoja, juhannustansseja! Ihan kesän alussa kulttuurikeskus Gloriassa järjestetty Ofelia Second Hand Market tuli kuitenkin tsekattua, ja onneksi tulikin: hyvä etten pyörtynyt kun saavuin paikalle! Pulssini oli niin korkealla että ihmetteln ettei vereni jo vaahtoutunut kierrellessäni myyntipöytiä, koska jokainen taso oli täynnä mitä upeimpia ja mielikuvituksellsimpia asusteita ja koruja. Kuvia nappasin aina kun havahduin hurmoksesta sen verran, että sai kysyttyä myyjältä luvan. Paikassa olisi voinut viettää vuoden, pari kuukautta täytyy tosin varata riittävien kehujen kirjoittamiseen vieraskirjaan.

Täydelliseen kesään kuuluu tietysti myös jäätelö- pallo päivässä pitää kurvit kunnossa ja mielen virkeänä ja niin edelleen. Tästä jätskiautosta ostaisin kyllä vaikka pakastealtaan kerralla täyteen! Miksei meilläpäin kurvaile tälläisiä kaunottaria? Lyön vetoa, että kuvan kaarasta ei lähde edes samanlainen ärsyttävä tilulilu kuin tavallisista jäätelöautoista, vaan se soittaa jotain svengaavaa kesämusaa, joka tuo auringon esiin ja karkottaa kärpäset.

Mekko- Vila
Helmet- H&M
Riipus vanhasta pääsiäiskoristeesta, 50-luvun hattu kirpparilta

Kesällä ei kuulusi näyttäytyä missään ilman asianmukaisia kesäkuteita, meinaan siis lähinnä mekkoa. Tätä kohtaa on tullut laiminlyötyä lähes poikkeuksetta, työpaikallani kun ei saanut nousta helma liian korkealle tai olkapäät vilkkua.

Lomalla olisin voinut toteuttaa kaikki ne hullut ideat ja päättömät kokeilut, joihin ei muka arkena ole aikaa. Olisin voinut laittaa ompelukoneen hyrisemään vuorokauden ympäri ja ottaa käsittelyyn jokaisen tuunaus-jonossa odottavan vaatteen. Kesän ainoa käsityö on kuitenkin hiuskoru, joka on taiteltu vanhoista verhoista.

Mielestäni kesään kuuluu myös juhlat, eikä se meinaa vaan mäyräkoiraa ja kahta kaveria, vaan ihan oikeita kauniita kutsuja! Ystäviä on vaan aika vaikee haalia kasaan kerralla näin suvena, yhden kun saa kiinni niin toinen jo karkaa kaupan kassalle iltavuoroon tai perhelomalle Kyprokselle. Kuvan kakku on synttäreiltäni huhtikuusta, ja mieli tekis laittaa pirskeet pystyyn jo uudestaan. Vapaaehtoisia vieraita?

Jos kesällä on niin vaikea saada aikaan, ehkei syksyn tulo toisaalta olekaan niin masentavaa. Onpahan taas jengi koossa, olkoonkin sitten ruotsin tunnilla tai ruokajonossa, ja inspiraatiokin iskee yleensä silloin, kun sitä ei missään nimessa olisi aikaa toteuttaa läksyjen takia. Kai sitä voi kilistellä laseja kesän jälkeenkin, ja mekossa heilua marraskuussa.

Syksyllä teen sitten kaikkea, mitä kesällä en ehtinyt!

Meijän sellulemmikki toivottaa hyvät yöt!

Ex-orpo

Hoorayn synnytys oli aika pitkä ja vaivalloinen, ja vaikka miten riemuitsinkin pienokaisestani kun koettelemus oli ohi, taisin silti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kaikki muu tuntui tärkeämmältä ja kiireellisemmältä kuin vastasyntynyt. Sitten se jäikin yksin, vaikka satunnaiset vierailijat koittivatkin huudella äitiä huolehtimaan omastaan.

Mutta nyt ryhdistäydyn! Herätän äidinvaistoni vaikka väkisin, ja alan hoitamaan Hooray- vauvaa semmoisella muumimamma-draivilla, ettei sen enää koskaan tarvitse tuntea itseään hylätyksi.

Suuria sanoja, mutta tarkoitan niistä ainakin puolia. Kahden viikon heitteillejättöä ei voi selitellä, mutta olen kuitenkin koko ajan pyöritellyt mielessäni nasevia otsikoita ja mielenkiintoisia postauksia. Esimerkkiä kummastakaan ei kyllä ole antaa, mutta puran huonoa omaatuntoani esittelemällä vähän viime viikon kohokohtia. Tai jotain kohtia.


Helatorstain vietin kaverini ja jo edellisessä postauksessa mainostetun korukauppamme kanssa paikallisilla käsityömarkkinoilla. Hymyilimme posket halvauksen partaalle, ja tyrkytimme ilmaisia karkkeja ja käyntikortteja jokaiselle ohikulkijalle. Päivän saldo oli kaikin puolin mielestäni ihan muhkea, ainakin jos jokainen kojullamme nauruun puhjennut asiakas lasketaan pottiin mukaan.


Keväisin istutan tai itseasiassa vain tökkään multaan ikkunalautani eteen mielestäni kivoja kukkia, jotka kuolevat viikon sisään ja joiden raatoja katselen sitten syksyyn saakka. Ihastellaan nyt kun vielä elävät.


En osannut millään päättää miten juhlistaisin koeviikon loppua, joten pelasin varman päälle. Ostin paketillisen jäätelöä jonka söin lattialla katsoen niin ikään palkinnoksi hankittua Sinkkuelämän ykköstuotantokautta. Jäätelö maistuu aina paremmalta kun sen taiteilee kulhoon ja tökkää sateenvarjon sekaan, mutta kyllä se viimeinen puollitranen meni ihan suoraan purkistakin.


Ennen heittäytymistä Manhattanille kävin kuitenkin pelastamassa lähikirppikselle eksyneen pikkumustan. Kuvasta huolimatta se sopii mielestäni ihan hyvin myös meikäläiselle, eikä pelkästään gootti-ankeuttajille.


Iltateelle pyöräilin kaverin kanssa naapurikaupunkiin. On muuten olemassa kahdenlaisia ihmisiä: on Elineitä, jotka voivat hyppiä, juosta, sukeltaa, hautautua maahan, saada sähköiskun ja pelata koulupesistä, ja silti jokainen hiussuortuva on ojennuksessa ja jakaus kunnossa. Vaatteet ei mene makkaralle, kynsilakka ei halkeile, ripsari ei leviä. Ja sitten on Terttuja, jotka- no, katsokaa kuvaa.

Tämän jumbo-tilityksen jälkeen lienee parasta painua pehkuihin, toivottavasti tuulitukka-kuvat ja puuhun kuristettu Mustakaapu miellyttivät. Kauniita unia!
  

Moniavioinen

Synttärivalmisteluihin tarkoitettu tauko vähän venähti! Mutta mulla on erinomainen syy poissaolooni: toinen tärkeä merkkipäivä. Olen mennyt nimittäin naimisiin, muunmuassa näiden kanssa.

Partneri 1: Koulu. Liittomme ei ole onnellinen, sillä hän on kohtuuton ja vaatii viettämään jatkuvasti aikaa kanssaan. Olen joutunut panemaan muun elämäni sivuun yrittäessäni saada hommaa toimimaan, mutta mikään ei tunnu riittävän. Eroprosessi on käynnissä, kesäkuun alussa tilanteen pitäisi hellittää.

2. Vaikka en olisi sitä koskaan itsestäni uskonut, menin naimisiin rahasta. Ystäväni ja minun yhteinen bisnes on vienyt viime aikoina paljon energiaa, mikä ei sinänsä haittaa, sillä suhteessamme on sitä jotain! Vaikka arki on usein uuvuttavaa, on yhteiselo myös palkitsevaa.

3.Olen sitoutunut myös Lenkkareihin. Huomenna kipitän (tai raahaudun) noin 11000 kaverin kanssa pitkin Helsingin katuja ja varmaan jotain taka-Pasilan joutomaita puolimaratonin merkeissä. Saa tulla kannustamaan, olen se kaikista eniten läähättävä.

Johtuen erityisesti tuskaisestä suhteestani opiskeluun ja lenkkipolkuihin olen harkinnut useaan otteeseen syrjähyppyä tai salarakasta. Lenkkarit jätän heti ylihuomenna karatakseni joko Ingmanin tai Fazerin kanssa, ja Koulun dumppaan tosiaan muutaman viikon päästä jonkun kesäheilan takia.

Pejantaita olen taistellut läpi näissä.
Takki: Gina Tricot
(ikivanha)Mekko ja sukkikset: Lindex
Huivi: H&M
Kengät: kirppis
Dr. Phil-kassi itsetehty

Hauskaa viikonloppua kaikille(älkää jättäkö juomianne vartioimatta, puhuko tuntemattomille tai menkö yksin metroon illalla)!